Kuulumisia pitkästä aikaa

En ole ehtinyt päivittää blogia pitkään aikaan. Ensin 3 viikkoa kestänyt rintatulehdus vei aikani ja voimani (Rintatulehdus oli todella ärhäkkä, eikä siihen meinanneet antibiootit auttaa. Vietin jopa yhden yön sairaalassa, missä minulle laitettiin antibiootteja suoraan suoneen. Lopulta antibioottien vaihto auttoi. Söin siis ensin turhaan 10 päivää antibiootteja, jotka eivät tehonneet, ja 10 päivää antibiootteja, jotka loppujen lopuksi auttoivat. Onneksi pojalle ei tullut antibiooteista mitään oireita.). Sitten, kun rintatulehduksesta pääsiäisen aikoihin parannuin, halusin vain nauttia vauva-arjesta, josta nauttiminen rintatulehduksen kanssa ei onnistunut. Sitten pitikin suunnitella pojan ristiäisiä, minkä jälkeen poika oli monta viikkoa vähän känkkäränkkä, ei nukkunut päiväunia, meni vasta myöhään nukkumaan ja oli melkein 24/7 kiinni minussa. Nyt tilanne alkaa olla jo ihan toinen, meillä alkaa olla vähän rytmiä, poika viihtyy hyvin leikkimatolla ja nukkuu paremmin. Tänään sain pojan nukkumaan jo klo 21.20, joten päätin vihdoista viimein päivittää meidän kuulumisia.

Paljon on ehtinyt tapahtua. Poika on huomenna jo 3 kuukautta, ja joka päivä kehityksessä tapahtuu jotain uutta. Ristiäiset olivat puolitoista kuukautta sitten ja poika sai nimekseen M. Lisäksi menimme V:n kanssa naimisiin samassa tilaisuudessa. Nyt koko perheellä on sitten sama sukunimi ja minä olen rouva. Tällä viikolla M oppi kääntymään selältä mahalleen, ja nyt hän ei enää viihdy selällään ollenkaan, vaan kääntyy koko ajan mahalleen. Etenkin vaipan vaihdoista on tullut mielenkiintoisia tapahtumia tämän uuden taidon myötä.

M nukkuu jo osan yöstä pinnasängyssään. Ensimmäisestä yösyötöstä aamuun M nukkuu kuitenkin yleensä vielä vieressäni, lähinnä siksi että nukahdamme kumpikin syötön aikana ja M nukkuu vieressäni aamulla paremmin kuin pinnäsängyssä. M nukahti aikaisemmin yleensä vasta klo 22.30-24.00 aikaan, jolloin oma aikani jäi aika vähäiseksi. Nyt olemme kuitenkin alkaneet hoitaa iltapesut klo 21, minkä jälkeen siirrymme sänkyyn syömään ja nukuttamaan. Nykyään M nukahtaakin klo 22 aikoihin, herää syömään noin 2-3 kertaa yössä ja herää aamulla klo 7.30-10.00. Päiväunia nukutaan vaihtelevasti puolesta tunnista äidin sylissä kahteen ja puoleen tuntiin ulkona vaunuissa. 

M on edelleen täysimetyksellä ja syö päivällä noin 2 - 3,5 tunnin välein. Tuntuu edelleen oudolta, ettei M syö enää niin usein. Välillä olen tarjonnut M:lle tissiä liian aikaisin, ja poika on loukkaantunut verisesti ja ruvennut itkemään. Nykyään nälän merkkejä on vaikeampi lukea, kun poika syö koko ajan käsiään, eikä enää itke nälkäänsä niin helposti. Tuttipulloon olen pumpannut maitoa vain muutaman kerran, kun olen itse joutunut käymään lääkärissä tai kun olemme menneet jonnekin, missä tuttipullo on ollut kätevämpi ratkaisu. M keksi noin kuukausi sitten, ettei suostu väsyneenä syömään, jos minä en seiso ja hytkytä häntä. Onneksi tästä on kuitenkin jo vähän päästy pois, sillä selkäni ja hartiani ovat olleet todella jumissa tämän kanniskelun takia. Tuttia M on alkanut vasta vähän aika sitten syömään ja edelleen aika vaihtelevasti. Lähinnä tutti toimii kätevänä rauhoittajana tai nukuttajana päivällä. Yöllä M ei tuttia syö. Huvitutin virkaa on jo vähän aikaa toimittanut M:n oikea peukalo, joka menee vähän väliä suuhun. Olemme yrittäneet vaihtaa peukaloa tuttiin, mutta aika huonolla menestyksellä. Tänään M nukutti itse itsensä peukalonsa avulla pienille päiväunille leikkimatolleen.

Tällä hetkellä M:n lempijuttu on mahalleen kääntyminen. Lisäksi hän tykkää leikkimattonsa kirahvi- leijona- ja sorsa-leluista sekä erilaisista hassuista äänistä, joita V:n kanssa teemme. Sylissä M viihtyy mahdollisimman pystyssä asennossa, kasvot sylittäjästä poispäin ja mielellään pitäisi kävellä, että hän voi tarkastella ympäristöään. Kovasti M yrittää sylissä jo punnertaa istumaan. Luonteeltaan M on iloinen ja nauravainen poika, mutta myös todella itsepäinen. Nauru ja kikatus muuttuu nopesti käskytykseksi tai itkuksi, jos jokin ei poikaa miellytä. Vaatteissa siirryimme juuri kokoon 62.

V:llä on enää viikko töitä, ja sitten hänellä alkaa kesäloma. Lomalla aiomme ainakin tehdä reissun Tampereelle, mökeillä ja grillailla omassa pihassa. Lisäksi ajattelimme käydä katsomassa eläimiä jollain lähitilalla. Odotan jo kovasti V:n lomaa, sillä yhteinen aika on jäänyt vähiin viime aikoina. Aiomme lomalla ensimmäistä kertaa M:n syntymän jälkeen mennä V:n kanssa viettämään parisuhdeaikaa. Aiomme käydä syömässä ja katsomassa Sami Hedbergin keikkaa, jolle sain liput V:ltä äitienpäivälahjaksi. V:n äiti tulee katsomaan M:ää muutamaksi tunniksi. Vähän jo jännittää, kuinka tuo ilta tulee menemään, kun M ei ole aikaisemmin ollut niin kauaa kenenkään muun hoidettavana kuin minun ja V:n. Luulen, että kovin paikka se on itselleni.

Ensimmäiset viikot Pikkuisen kanssa

Pikkuinen on huomenna jo kolme viikkoa vanha. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti ja päivät tuntuvat vain hujahtavan ohi. Olen halunnut nauttia näistä ensimmäisistä viikoista mahdollisimman paljon ja halunnut tutustua rauhassa meidän uuteen perheenjäseneen, siksi sukulaisten vierailut, siivoaminen, ruuanlaitto ja tietokoneella oleminen ovat jääneet viime viikkoina vähälle. Pikkuinen ja meidän pieni perhe ovat olleet etusijalla. Onnellisuus on ollut viikkojen hallitseva tunne.

Olen niin rakastunut meidän pieneen poikaan, joka on pääasiassa rauhallinen ja helppohoitoinen. Koen jonkin asteisia vierotusoireita, jos Pikkuinen ei ole sylissäni. Päivät ovat kuluneet lähinnä Pikkuista ihastellessa ja ihmetellessä, imettäessä, vaippoja vaihtaessa sekä nukkuessa. Nyt poika on jo aika seurallinen ja viihtyy parhaiten sylissä tuijotellen kasvoja tummansinisillä silmillään. Hoitotason seinässä oleva hymyilevä aurinko on lisäksi mielenkiitoinen juttu samoin kuin olohuoneessamme oleva suuri peili. Poika nukkuu vielä meidän sängyssä minun ja pinnasängyn välissä omalla pienellä patjallaan. Olen kokenut perhepedin tällä hetkellä helpoimmaksi vaihtoehdoksi, sillä poika heräilee yöllä 1-3 tunnin välein syömään, ja on helppoa, kun hän on jo valmiiksi vieressä. Lisäksi totuin sairaalassa siihen, että Pikkuinen nukkui vieressäni. Pinnasänkyyn Pikkuinen siirtyy sitten, kun yöimetysten väli vähän pitenee. Tuttia Pikkuinen ei vielä syö. Kokeilimme tuttia, kun maitohappobakteeri-d-vitamiini-valmiste aiheutti Pikkuiselle vatsavaivoja, mutta Pikkuinen ei perustanut sen päälle. Tissi rauhoittaa parhaiten. Olemme käyneet vaunulenkeillä ja vierailleet jo kerran mummun luona. 

Ensimmäiset viikot ovat sujuneet hyvin, mutta niihin on mahtunut myös haasteita. Imetyksen kanssa oli ongelmia kotiutumisen jälkeen, sillä toiseen nänniini tuli imetyksestä kipeä vesikello. Tällä hetkellä minulla on jo toista kertaa rintatulehdus ja jouduin hakemaan antibiootit, vaikka yritin välttää sitä kaikin keinoin. Mutta toinen rintani on niin tukossa ja kipeä ja minulle nousi kuume, niin se oli ainoa vaihtoehto. V on nyt neljättä päivää vuoteen omana flunssan takia, mikä on vaikeuttanut arkea, kun totuin siihen, että hän huolehti sekä minusta että Pikkuisesta, kun sitä tarvitsimme. En olisi pärjännyt näitä ensimmäisiä viikkoja, jos V ei olisi ollut isyyslomalla. V on kyllä ihana isä ja puoliso. Maanantaina V:n isyysloma loppuu, mutta nyt, kun olen muutaman päivän hoitanut Pikkuista yksin kipeänä, tiedän pärjääväni, kun V palaa töihin.

Synnytys ei jättänyt minulle traumoja, vaikka se aika rankka kokemus olikin. Kaikki sujui kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, ja parasta oli saada oma Pikkuinen syliin ensimmäistä kertaa pitkän odotuksen jälkeen. Se tunteiden ja rakkauden määrä oli sanoinkuvaamatonta. Pikkuinen syntyi sunnuntaina aamuyöstä ja kotiin pääsimme keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Saimme onneksi perhehuoneen, joten V oli meidän kanssa sairaalassa koko ajan. Olen palautunut synnytyksestä hyvin ja olen tuntenut jo melkein viikon ajan itseni omaksi itsekseni, vaikka olenkin aika väsynyt. Raskauskiloja oli kaksi viikkoa synnytyksestä enää vajaa 2 kiloa jäljellä. Tällä viikolla en ole käynyt vaa'alla.

Pikkuinen saapui viimein

Rakas poikamme syntyi 1.3.2015 klo 04.05. Syntyessään pojalla oli painoa 3635 g ja pituutta 52,5 cm. Äärimmäisen onnellinen olo. <3

Supistuksia ja neuvola

Täällä ollaan vieläkin yhtenä kappaleena.

Heräsin maanantain ja tiistain välisenä yönä kolmen aikaan kivuliaaseen supistukseen. Se oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli sellainen supistus. Aaltomainen kipu, joka muistutti kuukautiskipua, tuntui alavatsalla ja -selässä noin puoli minuuttia ja loppui sitten. Supistuksen aikana minulle tuli vähän huono olo ja kohtu supisteli. Olin varma, että sinä yönä tulee lähtö synnyttämään, mutta kivuliaita supistuksia tuli sen jälkeen enää kaksi ja sitten ne loppuivat. Alaselkääni jäi vain jatkuva jomotus. Kivuliaat supistukset eivät ole palanneet. Minulla on kyllä ollut kuukautiskivun kaltaista kipua alavatsalla ja -selässä, mutta se ei ole ollut samanlaista kuin tuolloin yöllä.

Kävimme keskiviikkona neuvolassa. Kohdunpohjan korkeudesta oli hävinnyt 2 cm eli Pikkuinen on laskeutunut alemmas ja oli nyt ilmeisesti kiinnittynyt. Sentään jotain on tapahtunut. Neuvolatäti epäili, että Pikkuinen syntyisi ennen ensi viikon perjantaita, mutta sovimme ensi viikon maanantaille neuvola-ajan, jolloin sitten varataan käynnistysaika tuolle perjantaille.

Kävin eilen kävelylenkillä, mikä oli kyllä virhe. Kävely oli ihan tuskaa jo 10 minuutin jälkeen, enkä meinannut kipujen takia jaksaa kävellä kotiin. Lenkki aiheutti muutaman harjoitussupistuksen ja järkyttävät liitoskivut. Olo oli loppupäivän aika tuskainen.

Enää enintään viikko niin Pikkuinen on täällä. Toivon kyllä kovasti, että nyt viikonloppuna alkaisi oikeasti tapahtua. 

40+0, jotain voisi pikkuhiljaa alkaa tapahtua

22.2.2015, laskettu aika, päivä, jota on odotettu, on nyt täällä. Mitään ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut. Oma arvaukseni, että Pikkuinen olisi syntynyt eilen, ei osunut kohdalleen. Nyt alkaa kärsimättömyys pikkuhiljaa tulla esiin, vaikka tiedän, että tässä voi vielä mennä vajaa pari viikkoa. Jos mitään ei nyt ala tapahtua, käynnistys on sitten perjantaina 6.3., jolloin viikkoja on 41+5. On sinänsä mukava tietää, koska Pikkuinen viimeistään tulee, mutta toivon kyllä, että Pikkuinen päättäisi tulla ennen sitä.

Tällä viikolla minulla on ollut paljon energisempi olo kuin viime viikolla. Harjoitussupistuksia on ollut enemmän, ja menkkamaista kipua alavatsalla ja -selällä on ollut melkein joka päivä vaihtelevasti, mutta ei sitten muuta. Olen odotellut kunnon supistuksia, mutta niitä ei ole tullut. Olen nyt joutunut ravaamaan vessassa paljon useammin Pikkuisen painaessa rakkoa. Pikkuinen on möyrinyt ja rymynnyt pienentyvässä tilassaan entiseen malliin. Toivottavasti tänä aamuna otettu mahakuva olisi viimeinen mahakuva, jonka otin tässä raskaudessa.

Meillä oli torstaina neuvola, missä kaikki oli aika lailla samalla mallilla kuin aikaisemmalla käynnillä eli kaikki oli edelleen hyvin niin minulla kuin Pikkuisella. Kohdunpohjan korkeus ei ollut kasvanut eli alaspäin on Pikkuisen suunta. Minulle on painoa nyt tullut koko raskauden aikana noin 10 kiloa. Ensi viikon keskiviikoksi on vielä sovittuna neuvola, jolloin sitten varataan aika käynnistykseen, jos tässä ei nyt ennen sitä tapahdu jotain.

Kokeilimme V:n kanssa huvin vuoksi perjantaina ja lauantaina eri kotikonsteja synnytyksen käynnistämiseksi, mutta niistä ei pahemmin ollut mitään hyötyä. Perinteiset 3 S:ää eli seksi, sauna ja siivoaminen eivät saaneet aikaiseksi kuin pari harjoitussupistusta. Tulisesta ruuastakaan ei ollut mitään apua. Pikkuinen ei ole selvästi vielä valmis tulemaan ulos. Eikä meillä nyt mikään hätä ole. Pikkuinen saa tulla sitten, kun on valmis siihen. Mutta toivon kyllä, että jotain alkaisi pikkuhiljaa tapahtua.

Sairaalakassi

Täällä ollaan edelleen yhdessä osassa, ja sairaalakassi odottaa lähes valmiina lähtöä synnyttämään. Olen pakkaillut kassia pikkuhiljaa valmiiksi tässä viimeisten viikkojen aikana. Selailin aika paljon muiden blogeja ja netistä löytyviä listoja siitä, mitä sairaalakassiin kannattaa pakata, ja olen niistä poiminut itselleni tarpeelliset asiat ja laittanut omaan kassiini. 

Kassista löytyy tällä hetkellä:

 Hygieniatuotteita:

• Hammasharja ja -tahna
• Shampoo ja hoitoaine
• Suihkusaippua
• Käsi- ja vartalovoide
• Deodorantti
• Vanulappuja
• Silmämeikinpoistoaine
• Maidonkerääjä
• Liivinsuojia
• Siteitä (kotimatkaa varten)  

 
  Näiden lisäksi kassista puuttuu vielä (koska tarvitsen näitä päivittäin): 

• Naamanpesuaine, kasvovesi ja rasva
• Meikkipussi (tuskin kyllä meikkaan, mutta ajattelin ottaa silti mukaan)
• Harja (ponnari minulla on aina ranteessa mukana)

 Eväitä minulle ja V:lle:

• Suklaata
• Smoothieita
• Pillimehuja
• Välipalapatukoita
• Purkkaa

• Lisäksi: banaaneja (löytyy jääkaapista)

• Kamera
• Videokamera
• Kännykän laturi
• Pieni muistivihko (jos tulee tarve kirjoittaa asioita ylös)

•  Lisäksi: otan varmaan mukaan tällä hetkellä kesken olevan kirjan

Vaatteita minulle ja V:lle:

• Kotiutumisvaatteet minulle: huppari, löysät housut, löysä t-paita
• Parit imetysliivit
• Imetystoppi
• Vaihtoalusvaatteet ja sukat
• Varvastossut (suositeltiin perhevalmennuksessa ottamaan mukaan suihkutiloja varten)

•   V:lle pari löysää paitaa (kenguruhoitoa varten)
• V:lle vaihtoalusvaatteet (jos saisimme perhehuoneen. V:lle löytyy kassista tästä syystä myös hygieniatuotteita ja varvastossut.)

 Pikkuiselle kotiintulovaatteet:
(mukana jo nyt, jos sattuisimme saamaan perhehuoneen)

•  Kokoa 50: raitabody, housut, sukat
  •  Kokoa 56: pöllöbody, housut, sukat
    • Sisämyssy, tumput, kietaisupaita 

Pikkuisen kotiintulovaatteiden valinta osottautui yllättävän vaikeaksi, koska en ensin osannut päättää, mitkä vaatteet ottaisin mukaan. Lopulta sopivat vaatteet löytyivät. Pakkasin mukaan sekä kokoa 50 että 56 olevat vaatteet, niin niistä voi sitten valita paremmin istuvat.

Pikkuiselle ulkovaatteet:

• Toppapussi, jonka saa haalariksi
• Fleece-haalari (välihaalariksi, jos on kylmä)
• Villasukat
• Tumput
• Kypärämyssy ja pipo

Haalarit olen pakannut turvakaukaloon, jonka otamme autoon mukaan jo sairaalaan lähtiessä. 

Sairaalakassin lisäksi otan mukaan pienen käsilaukkuni, josta löytyy:

• Neuvolakortti
• Lompakko
• Huulirasva
• Kalenteri
• Kynä 
• Kirjoituspaperia

• Lisäksi käsilaukkuun mukaan: puhelin 

 

Toivottavasti pääsemme pian käyttämään sairaalakassin sisältöä.

39+0, laittamisia ja neuvola

Täällä ollaan edelleen yhdessä osassa. Laskettuun aikaan on enää viikko, ja enintään kolme viikkoa niin Pikkuinen on täällä. Mitään synnytykseen viittaavia oireita ei ole vieläkään pahemmin ollut. Parina iltana nukkumaan mennessä on ilmeisesti tullut yksi kipeä supistus, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Olemme tällä viikolla V:n kanssa lenkkeilleet, saunoneet ja viettäneet pari tuntia kauppakeskuksessa, mutta nämä eivät ole aiheuttaneet kuin pari harjoitussupistusta. Pikkuisella ei tunnu olevan kiire minnekään. Olen ollut tällä viikolla aika väsynyt ja voimaton, eikä ruuan laittaminen tai siivoaminen ole pariin viikkoon kiinnostanut ollenkaan. Olenkin tällä viikolla yrittänyt lepäillä. Tosi moni ystävä ja sukulainen on viime päivien aikana kysellyt olotilojani ja tuntemuksiani. Nyt olen alkanut vähitellen tajuta, että lähtö synnyttämään voi oikeasti tulla koska tahansa, vaikka oireita ei olekaan ollut.

Kaikki alkaa nyt olla pikkuhiljaa valmista Pikkuista varten. Laitoin tällä viikolla hoitotason valmiiksi, petasin pinnasängyn ja steriloin pari tuttia ja maidonkerääjän. Tuttipullot pesin, mutta ne pitäisi vielä steriloida, mutta niillä ei toivottavasti ole mikään kiire toivoen, että imetys lähtee sujumaan. Rintapumppu on edelleen paketissa, mutta ajattelin sen huomenna pestä ja steriloida, samalla varmaan sitten myös ne tuttipullot. Pakkasin tällä viikolla sairaalakassin vihdoista viimein valmiiksi. Sieltä puuttuu enää sellaisia hygieniatuotteita ja muita juttuja, joita tarvitsen päivittäin, muun muassa naamanpesuaineet ja harja. Ajattelin aikani kuluksi ensi viikolla kirjoitella tuon kassin sisällöstä.

Meillä oli torstaina neuvola, missä ei ollut mitään ihmeellistä. Kaikki oli edelleen hyvin niin minulla kuin Pikkuisella. Kohdunpohjan korkeus oli edelleen 33 cm ja paino oli pysynyt aika lailla samana. Pikkuinen oli jo melko alhaalla. Minulta katsottiin hemoglobiini, mikä oli vieläkin hyvä. Olen siis selvinnyt koko raskauden ajan ilman lisärautaa. Seuraava neuvola on ensi viikon torstaina, jolloin viikkoja on 39+4, ellei sitä ennen nyt ala jotain tapahtua.

38+0, pohdintoja, neuvola ja järjestelyjä

Enää kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja enintään neljä viikkoa siihen, kun Pikkuinen on viimeistään täällä. Ihan käsittämätöntä, kuinka vähän odotusta on enää jäljellä. Vaikka tajuan, että lähtö synnyttämään voi tulla jo esimerkiksi ensi yönä, en silti käsitä sitä ihan täysin. Uskon kyllä, että vielä saadaan jonkin aikaa odotella, sillä olo on ollut hyvä, eikä mitään suurempia merkkejä synnytyksen alkamisesta ole ollut. Kävin alkuviikosta kävelylenkillä, mikä oli yhtä tuskaa liitoskipujen takia. Lenkkeilyt taitavatkin nyt jäädä loppuraskauden ajaksi. Pikkuisen tila alkaa selvästi käymään vähiin ja Pikkuinen on alkanut koetella mahani rajoja. Mahani vääntyy ihan hassun malliseksi Pikkuisen venytellessä tilaa itselleen. 

Pohdimme tällä viikolla V:n kanssa Pikkuiselle nimiä. Nimet ovat kyllä olleet jo mielessä pidemmän aikaa, mutta nyt ne ovat löytäneet järjestyksensä, joka ainakin tällä hetkellä miellyttää kumpaakin. Saa nähdä, muuttuvatko nimet sitten, kun näemme Pikkuisen. Pohdimme myös ristiäisten/ nimiäisten järjestämistä sekä kummijuttuja. Kummit on jo päätetty, mutta emme ole vielä päättäneet, järjestämmekö ristiäiset vai nimiäiset. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. 

Meillä oli neuvola maanantaina. Kaikki oli edelleen hyvin niin minulla kuin Pikkuisella. Pikkuinen oli neuvolassa todella vilkkaalla tuulella. Kohdunpohjan korkeus oli 33 cm ja oli nyt palannut takaisin keskikäyrälle. En kyllä ole ihan satavarma neuvolatädin mittauksesta, koska hän ensin sanoi pienemmän luvun. Painoa oli tullut yhtäkkiä aika paljon lisää, mikä johtuu luultavasti osittain turvotuksesta. Painoa on nyt tullut koko raskauden aikana noin yhdeksän kiloa. Seuraava neuvola on ensi viikon torstaina, jolloin viikkoja on 38+4.

Neuvolan jälkeen kävimme V:n kanssa näyttämässä heiluvaa turvakaukaloamme ja sen jalustaa lastentarvikeliikkeessä, josta ne ostimme. Kävi ilmi, että jalustamme oli viallinen. Onneksi saimme liikkeen mallikappaleen viallisen tilalle, sillä muuten emme olisi varmaan jalustaa saaneet ennen Pikkuisen syntymää. 

Tällä viikolla aloin pakata sairaalakassia. Kassi on kyllä edelleen vähän vaiheessa, mutta ajattelin sen huomenna laittaa valmiiksi. Laitoin tällä viikolla myös Pikkuisen huonetta ja sänkyä kuntoon. Nyt huonekalut ja tavarat alkavat olla paikoillaan. Pinnasänkyyn laitoin patjan, mobilen ja reunapehmusteet. En kuitenkaan vielä pedannut sänkyä. Lisäksi otimme V:n kanssa eilen vähän hienompia kuvia meistä ja mahasta, nyt kun maha vielä on tallella. Kuvista tuli ihan hyviä, vaikka otimme niistä suurimman osan kameran itselaukaisimella.

Ensi viikolla ajattelin sairaalakassin lisäksi laittaa hoitotason ja sängyn valmiiksi sekä varmaan keittää tutit ja tuttipullot. Sitten alkaisi kaikki olla aika lailla valmista Pikkuista varten.  

37+0, erikoislääkärikäynti ja viikon touhuiluja

Nyt Pikkuinen on täysiaikainen, laskettuun aikaan on enää 3 viikkoa ja odottelua on jäljellä enintään 5 viikkoa. Vähän alkoi jännittää, kun juttelin äitini kanssa tällä viikolla ja hän kertoi, että minä ja sisarukseni olemme kaikki syntyneet ennen laskettua aikaa. Minä olen syntynyt lähimpänä laskettua aikaa, kaksi viikkoa ennen sitä. Että saa nähdä, koska meidän Pikkuinen päättää tulla. Sain tällä viikolla pestyä ja viikattua kaikki Pikkuisen kokoa 50-62 olevat vaatteet kaappiin. Isommat vaatteet pesen vasta sitten, kun ne alkavat olla ajankohtaisia.

Tällä viikolla sormieni nivelet ovat olleet aamuisin herätessä todella kipeät, lisäksi liitoskivut ovat vaivanneet aika paljon ja harjoitussupistuksiakin on ollut jonkin verran. Maha tuntuu laskeutuneen ainakin vähän, koska istuminen ja oleminen muutenkin on helpompaa. Olen myös tuntenut painetta ja kipua alempana lantiossa. Mahaani ilmestyi alkuviikosta yhden yön aikana kuin tyhjästä linea negra navasta ylöspäin. Pikkuinen on ollut oma vilkas ja liikkuvainen itsensä.

Tiistaina oli viimeinen perhevalmennuskerta, jolla käsiteltiin vauvan hoitoon liittyviä asioita. Suuhygienisti puhui hampaiden hoidosta ja lastenneuvolan täti yleisesti hoitoasioista. Katselimme pari videota ja saimme Ainu-tuotepakkauksen, jossa oli tuttipullo, tutti, puhdistusliinoja ja nännivoidetta. Kerralla tuli pari uutta asiaa, mutta pääasiassa olin jo lukenut tai kuullut asioista muualta. Nyt pitäisi sitten olla valmentautunut Pikkuisen tuloon. Vähän kyllä jännittää, kuinka Pikkuisen hoitaminen alkuun sujuu, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, mutta luotan siihen, että käytäntö opettaa.  

Keskiviikkona meillä oli erikoislääkärikäynti napapiikkieni takia. Minut laitettiin ensin sydänkäyrälle, josta katselimme V:n kanssa Pikkuisen sykkeitä melkein puoli tuntia. Pikkuinen ei tykännyt mahaa puristavasta vyöstä ja lähettimistä, vaan hän potki toista lähetintä koko ajan. Sydänkäyrän jälkeen menimme lääkärin luo. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultrasi Pikkuista. Pikkuinen oli jo laskeutunut alemmas, mutta pää liikkui edelleen. Pikkuisen tämän hetkinen painoarvio oli 2900 g eli iso poika jo. Minä olen ollut sisaruksistani isokokoisin syntyessäni ja olen painanut 3000 g, että Pikkuinen on luultavasti minua isompi syntyessään. Kohdunsuullani oli alkanut tapahtua jo valmistautumista synnytykseen. Se oli pehmentynyt ja lyhentynyt.

Eilen kävimme V:n kanssa viettämässä parisuhdeaikaa. Kävimme kaupungilla syömässä, jäätelöllä ja elokuvissa. Tänään kokeilimme turvakaukaloa ja sen isofix-jalustaa autoon. Brion ohjeet olivat jälleen kerran todella huonot, ja tappelimme jalustan kanssa aika kauan ennen kuin saimme sen paikoilleen. Jalusta ja turvakaukalo kuitenkin mielestäni heiluvat todella paljon, joten käymme varmaan näyttämässä niitä liikkeessä, josta ne ostimme, että saamme varmuuden, ovatko ne oikein.  

Huomenna on neuvolakäynti. Ajattelin ensi viikolla pakata sairaalakassin valmiiksi ja pedata varmaan jo pinnasängyn ja äitiyspakkauksen laatikon Pikkuiselle. Olen vähän ajatellut, että Pikkuinen voisi nukkua alkuun äitiyspakkauslaatikossa tai ainakin se voisi toimia päiväunisänkynä, koska se olisi helppo siirtää paikasta toiseen. 

36+0 ja vauvapyykkiä

Enää 1 viikko täysiaikaisuuteen, 4 viikkoa laskettuun aikaan ja 6 viikkoa siihen, että Pikkuinen on viimeistään täällä. Päivät ja viikot vain vähenevät, mutta edelleen tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että kohta maha on poissa ja Pikkuinen on oikeasti täällä. Olen jo niin tottunut mahaan ja Pikkuisen liikkeisiin, että on outoa ajatella, että kohta ne muuttavat täysin muotoaan, vaikka samaan aikaan odotan todella innolla Pikkuisen syntymistä ja meidän perheen uuden elämänvaiheen alkamista.

Pikkuinen kääntyi alkuviikosta taas tutulle kyljelleen ja potkut tuntuvat jälleen oikealla puolella. Liitoskivut ovat olleet loppuviikosta kivuliaita, kun menin perjantaina siivoamaan koko asunnon. Vähän enemmän kun nykyään liikkuu, niin kivut yltyvät saman tien. Jouduin ottamaan eilen kihlasormukseni pois sormesta turvotuksen takia. En meinannut ensin saada sitä millään pois, mutta onneksi loppujen lopuksi kylmän veden ja saippuan avulla sormus lähti irti. Nyt on todella alaston olo ilman sormusta.   

Maanantaina meillä oli kolmas perhevalmennus. Kerralla käsiteltiin edelleen synnytykseen ja sairaalassa olemiseen liittyviä asioita sekä puhuttiin imettämisestä ja katsottiin imetysvideon. Lisäksi kerralla kävi puhumassa seurakunnan perhekerhon vetäjä esikoislapsen saaneille tarkoitetusta ryhmästä, joka kokoontuu lähialueellamme viikoittain. Ensi viikon tiistaina on sitten viimeinen valmennuskerta, jolla käsitellään vauvan hoitoa. 

Aloitin tällä viikolla Pikkuisen vaatteiden ja muiden juttujen pesemisen. Lajittelin torstaina kaikki vaatteet ja muut koneessa pestävät jutut värien ja pesulämpötilojen mukaan. Nyt lakanat, pyyhkeet ja peitot sekä yksi koneellinen vauvanvaatteita on jo pesty ja viikattu Pikkuisen vaatekaappiin. Vielä olisi kyllä aika monta koneellista pestävää jäljellä. Odotan kyllä jo niin paljon, että noita pieniä vaatteita päästään käyttämään. En ole päättänyt, silitänkö Pikkuisen vaatteet ja lakanat vai en. Täytyy katsoa, jos minulle tulee tässä tylsää, niin sitten ehkä. En ole mitenkään kauhean innokas silittäjä, joten saa nähdä.

Ensi viikon keskiviikkona meillä on äitiyspoliklinikalla kontrollikäynti erikoislääkärillä napapiikkieni takia. Samalla tehdään arvio Pikkuisen koosta. Saas nähdä, kuinka iso Pikkuinen jo on.

35+0, neuvolaa, ostoksia, valmennusta ja rentoutumista

Viikot sen kuin vähenevät ja samalla synnytys alkaa olla useammin mielessä. Olen kyllä koko raskauden ajan tiedostanut, että synnytys on edessä, mutta en ole sitä kauheasti ajatellut, kun siihen on ollut aikaa. Mutta nyt, kun synnytys on lähempänä, on minua vähän ruvennut jännittämään, eniten ehkä se, kun en tiedä, koska ja mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta kun synnytykseen ei voi mitenkään varautua etukäteen, olen ajatellut, etten ajattelekaan sitä liikaa, vaan se menee niin kuin menee, ja luotan kehoni tietävän, mitä pitää tehdä. Kipu ja se, miten sen kestän, ovat ainoita asioita, jotka minua enemmän mietityttävät.

Minulla on ollut tällä viikolla enemmän liitoskipuja, varsinkin oikean munasarjan kohdalla. Sängystä tai sohvalta nouseminen on noiden kipujen takia ollut hankalaa. Lisäksi istumisesta on tullut vaikeaa, kun kohtu alkaa olla aika ylhäällä. Pikkuinen on ollut monta viikkoa samassa asennossa niin, että hänen selkänsä on ollut vasemmalla puolella mahaani ja pienet jalat ovat potkineet oikealle puolelle. Toissa yönä pikkuinen oli kuitenkin kääntynyt toisin päin eli nyt potkut tuntuvatkin vasemmalla puolella. Tämä on ihan hassua, kun totuin siihen, että Pikkuinen on toisella kyljellään.

Tiistaina meillä oli seitsemäs neuvolakäynti. Tällä kertaa meillä oli meidän oma nevolatätimme. Kaikki oli edelleen hyvin. Verenpaineet olivat hyvät ja pissa oli puhdas. Pikkuinen vain ei tykännyt ollenkaan, kun neuvolatäti kokeili, miten päin hän mahassa majailee, vaan hän aloitti kauhean mekastuksen, eikä meinannut millään rauhoittua. Pikkuisen sykkeet olivat päälle 150. Kohdunpohjan korkeus oli 30 cm ja edelleen vähän keskikäyrän alapuolella. Painoa minulle ei ollut tullut tällä kertaa oikeastaan ollenkaan lisää, vain 100 g, eli koko raskauden aikainen painonnousu on edelleen noin 7 kiloa. Maha on kuitenkin kasvanut, vaikka painoa ei olekaan tullut. Nyt, kun ollaan jo yli viikon 34, Pikkuinen on jo niin iso, että ei ole enää mitään syytä, miksi Pikkuinen ei voisi jo syntyä. Toivon kuitenkin, että Pikkuinen vielä muutaman viikon majailisi mahassa. Seuraava neuvola on vasta 2.2., koska meillä on erikoislääkärikäynti ja synnytystapa-arvio 28.1.. Silloin 2.2. ollaankin jo sitten viikolla 38, hui.

Keskiviikkona kävimme siskoni kanssa ostamassa vielä puuttuvia tarvikkeita vauvalle ja minulle. Itselleni ostin parit imetysliivit ja -topit sekä rintapumpun ja liivinsuojuksia. Pikkuiselle ostin muun muassa lakanat, Muumi-vauvakirjan, pinnasänkyyn reunapehmusteet, tuttipullon, tuttinauhan ja vauvaöljyä. Lisäksi kävin torstaina hakemassa aikaisemmin tilaamamme turvakaukalon, sen jalustan ja adapterin vaunuihin. Nyt pitäisi olla melkein kaikki tarpeellinen hommattuna, ja jos jotain puuttuu, niin sen voi sitten ostaa Pikkuisen synnyttyäkin. 

Torstaina meillä oli toinen perhevalmennuskerta, jolla käsiteltiin pääasiassa synnytystä ja siihen liittyviä asioita. Läpi käytiin muun muassa synnytyksen eri vaiheet, erilaiset kivunlievitysmuodot ja erilaisia ponnistusasentoja. Lisäksi katselimme synnytysvideon. V oli tällä kertaa mukana. Onneksi erilaisia kivunlievitysmuotoja löytyy, jos en voikaan napapiikkien takia saada epiduraalia. Toivottavasti jokin muu muoto sitten sopii, sillä minulla ei ole haaveita luomusynnytyksestä. Ajattelin kyllä katsoa, kuinka pitkään pärjään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta sitten kun siltä tuntuu, niin aion pyytää lääkkeellistä kivunlievitystä, jos se on mahdollista.

Perjantaina menimme V:n kanssa viettämään parisuhdeaikaa kylpylä-hotelliin nyt kun vielä olemme kahden. Kävimme kylpylässä polskimassa ja söimme hyvin hotellin ravintolassa. Oli kyllä mukavaa viettää kahdenkeskistä aikaa muualla kuin kotona, kun ei tiedä, koska sitten seuraavan kerran pääsee. Kysyin tosiaan neuvolasta, että voinko vielä mennä kylpylässä uimaan, kun aika ristiriitaista tietoa uimisesta loppuraskaudessa löytyy, ja sain luvan, koska minulla ei ole mitään riskitekijöitä ja minua ei ole supistellut.

Pikkuisen pyykkiä en vielä ehtinytkään pyykkäämään tällä viikolla, mutta huomenna olisi tarkoitus aloittaa se projekti. Huomenna alkaa virallisesti äitiyslomani.    

1. perhevalmennus ja liukastuminen

Meillä oli maanantaina ensimmäinen perhevalmennuskerta, jonka aiheena oli loppuraskaus ja sairaalaan lähteminen. V ei päässyt kerralle mukaan, koska hän oli töissä, eikä saanut vuoroaan vaihdettua, joten jouduin menemään valmennukseen yksin. Onneksi V sai torstain vuoronsa vaihdettua, niin hänkin pääsee seuraavalle kerralle mukaan. 

Valmennus ei alkanut minun osaltani kauhean hyvin, sillä liukastuin melkein neuvolan edessä ja kaaduin maahan. Onneksi en lyönyt mahaani, vaan kaaduin lonkalleni ja sain otettua kädellä vastaan. Pelästyin kyllä ihan hirveästi ja itkuhan siinä tuli. Pahinta oli, että teloin itseäni viikonloppunakin, kun mahaani osui pahvilaatikon kulma ottaessani laatikkoa ylähyllyltä alas ja laatikon livetessä. Silloin soitin päivystykseen, mutta sinne ei tarvinnut lähteä, kun minulla ei ollut kipuja ja pikkuinen liikkui normaalisti. Kaatumisen jälkeen pelko oli kyllä suuri. En ymmärrä, kuinka parin päivän sisällä onnistuin kaksi kertaa telomaan itseäni.

Onneksi perhevalmennusta vetävä nevolatäti oli aivan ihana ja rauhoitteli minua. Pääsin lisäksi kuuntelemaan kahteen kertaan pikkuisen sydänääniä, ennen valmennusta ja sen jälkeen. Kaikki oli pikkuisella onneksi hyvin, sydänäänet olivat hyvät ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Pikkuinen ei ollut edes herännyt kaatumiseni takia, vaan heräsi vasta, kun neuvolatäti rupesi kokeilemaan mahaani, ja rymysi sitten koko valmennuksen ajan. Ei siis tarvinnut lähteä päivystykseen liukastumisenkaan takia. Onneksi pikkuinen on kohdussa hyvässä turvassa, kun äiti on näin epäonninen koheltaja.

Valmennuksessa oli lisäkseni 6 muuta tulevaa äitiä ja kaikilla heillä oli miehet mukana. Minä sitten istuin siellä ainoana miehettömänä ja vielä itku silmässä. Onneksi V tulee ensi kerralla mukaan. Valmennuksessa käytiin läpi erilaisia loppuraskauden oireita ja sitä, koska sairaalaan tulisi lähteä synnytyksen käynnistyttyä. Lisäksi arvioimme vauvanuken painoa ja katselimme videon turvaistuimista. Onneksi kerralla ei tarvinnut omaa nimeään ja laskettua aikaa enempää puhua, vaan sai vain kuunnella. En olisi pystynyt mihinkään keskusteluun, kun jo kuunteleminen ja keskittyminen ylipäätänsä oli vaikeaa. Valmennuksen jälkeen soitin V:lle ja itkuhan siinä taas tuli. Mutta pääasia nyt on, että pikkuisella on kaikki hyvin.

34+0 ja vauvakutsut

Viikko meni aika lailla vauvakutsuja järjestellessä ja pikkuisen huonetta kuntoon laittaessa. Nyt pikkuisen huoneessa isot asiat alkavat olla paikoillaan. Järjestelin huonekalut omille paikoilleen ja laitoin verhot ikkunaan ja matot lattialle. Pienet tavarat, taulut, vaatteet ja muut tarvikkeet pitäisi vielä järjestellä ja pinnasänky pedata. Kokosimme lisäksi V:n kanssa pikkuisen vaunut, jotka nyt vielä odottavat käyttöönottoa pikkuisen huoneessa. Ajattelin tällä viikolla alkaa pesemään pikkuisen vaatteita, lakanoita ja muita tarvikkeita.

Olo on ollut ihan hyvä. Nyt olen huomannut ensimmäistä kertaa vähän turvotusta varsinkin käsissä. En ole meinannut muutamana päivänä saada enää kihlasormustani pois sormesta. Maha tuntuu kasvaneen viikon aikana aika paljon ja pikkuinen on ollut todella aktiviinen. 

Järjestin tosiaan lauantaina vauvakutsut. Oli helpompaa järjestää ne itse, sillä ystäväni asuvat pääasiassa eri paikkakunnalla. Onneksi siskoni oli suureksi avuksi. Hän kävi kanssani viikolla metsästämässä kaikkea tarpeellista vauvakutsuille, askarteli kanssani ja teki kutsuille kakun. Lisäksi kaksi ystävääni tuli jo perjantaina meille yökylään ja samalla auttelemaan juhlien järjestelyssä. En olisi kyllä ilman siskoani ja ystäviäni selvinnyt. Juhliin olin kutsunut läheisimmät ystävät ja sukulaiset, mutta ihan kaikki kutsutut eivät päässeet paikalle. Onneksi kuitenkin ne tärkeimmät. Yhteensä meitä oli kutsuilla 9.

Tarjolla kutsuilla oli salaattia, patonkia, erilaisia hedelmiä, siskoni tekemä upea kakku, kuppikakkuja, ystävieni koristelemia tuttipullokeksejä ja erilaisia karkkeja. Alkumaljana oli smurffijuoma. Juhlien ohjelma koostui lähinnä kahvittelusta, jutustelusta ja lahjojen avaamisesta, mutta kaikki täyttivät lisäksi askertelemani kortit, joissa arvuuteltiin pikkuisen syntymäpäivää, -kellonaikaa, painoa, pituutta, nimeä ja sitä, näyttääkö hän enemmän äidiltään vai isältään. Moni veikkasi pikkuisen syntyvän aika lähellä laskettua aikaa, painavan noin 3000 g ja olevan enemmän isänsä näköinen. Saa nähdä, kuka osuu lähimmäksi arvauksissaan.

Pikkuinen sai paljon ihania lahjoja. Siskoni oli muun muassa tehnyt vaippakakun ja ystäväni ihanan pöllö-pehmolelun. Lisäksi pikkuinen sai toppahaalarin, kaksi purulelua, lampaantaljan vaunuihin, ihania pieniä vaatteita, huppupyyhkeen, lakanat, kapalon, ruokalappuja, vaippoja, torkkupeiton ja unirievun. Saimme siskoltani myös hänen askartelemiaan lastenhoitokuponkeja. Siskoni odottaa todella paljon, että pääsisi jo pikkuista hoitamaan. Kutsut olivat kyllä ihanat, ja oli ihana nähdä rakkaita ihmisiä.

Tuleva viikko on täynnä ohjelmaa. Tänään on ensimmäinen perhevalmennus ja torstaina seuraava. Huomenna on neuvola ja perjantaina menemme V:n kanssa viettämään parisuhdeaikaa kylpylään.

33+0, 6. neuvolakäynti ja meidän vuosi 2014

Meillä oli maanantaina 6. neuvolakäynti, jolloin viikkoja oli 32+1. Oma neuvolatätimme oli lomalla, joten meillä oli keskustan neuvolasta toinen neuvotäti sijaisena. Kaikki oli edelleen hyvin. Verenpaineeni ja hemoglobiinini olivat hyviä. Tämän hetkinen väsymykseni johtuu siis ilmeisesti vain huonosti nukutuista öistä. Painoa oli tullut noin kilo lisää, joten painoa on nyt tullut koko raskauden aikana yhteensä noin 7 kiloa. Tämäkin neuvolatäti sanoi, että minulla on pieni ja siro maha. Kohdunpohjan korkeus oli 27,5 cm ja on edelleen keskikäyrän alapuolella, mutta kuitenkin normaalin kasvun rajoissa. Pikkuinen oli vieläkin raivotarjonnassa, sykkeet olivat jälleen yli 150 ja liikkeet hyvät. Seuraava neuvola on 13.1., jolloin viikkoja on 34+2. Samalla viikolla on myös ensimmäiset perhevalmennukset.   

Tällä viikolla on tuntunut, että pikkuisella ei ole enää niin paljon tilaa liikkua. Liikkeet tuntuvat entistä selkeämmin ja voimakkaammin ja välillä olo on aika tukala, varsinkin pikkuisen venyttelyt ja minun kylkiluitteni alle tunkemiset ovat alkaneet tuntua hieman ikävältä. On kuitenkin ihanaa, että liikkeitä on paljon ja että ne tuntuvat hyvin. Kävimme tilaamassa tällä viikolla pikkuiselle turvakaukalon. Sen pitäisi tulla parin viikon päästä. Nyt on sitten kaikki suuret hankinnat tehty, enää puuttuu vain pieniä asioita, jotka käyn ostamassa vauvakutsujen jälkeen.

 
Mietimme uuden vuoden aattona V:n kanssa aamupuuroa syödessämme, mitkä ovat olleet vuoden 2014 parhaat asiat tai kohokohdat meidän elämässämme. Kummankin top 3:ssa olivat raskaus, kihlautuminen ja muutto omaan kotiin. Lisäksi minä valmistuin. Tämä vuosi on ollut meille isojen asioiden ja muutosten vuosi. Alkuvuodesta aloimme toisissamme puhua lapsen yrittämisestä ja kihlautumisesta. Päätimme yhdessä, että menisimme kihloihin vuosipäivänämme. Halusimme kumpikin osoittaa, että olemme tosissamme tässä suhteessa ja että olemme valmiita sitoutumaan toisiimme. Kävimme juhlimassa vuosipäiväämme Helsingissä maaliskuun lopussa. Yövyimme hienossa hotellissa, kävimme syömässä hyvin, kävimme katsomassa stand upia ja kävimme ostamassa sormukset. 

Päätimme myös, että poistaisimme hormonikierukkani sitten, kun saisin graduni palautettua, ja sitten lapsi saisi tulla, jos oli tullakseen. Huhtikuun alussa kävin poistattamassa kierukan ja toisella yrityskierrolla kesäkuussa raskaustestiin tuli kaksi viivaa. Olin jo ennen testin tekemistä varma, että olin raskaana. Minulla oli vain sellainen tunne. Olimme kumpikin todella onnellisia plussaamisesta. Siitä alkoi tämä ihana ja uskomaton matka.

Toukokuussa valmistuin vihdoista viimein kuuden yliopistovuoden jälkeen filosofian maisteriksi erinomaisin arvosanoin ja sain gradustani stipendin. Kesällä rupesimme puhumaan asunnon ostamisesta ja muutosta isompaan asuntoon. Syyskuussa kävimme katsomassa tätä asuntoa ja teimme kauppapaperit. Lokakuun lopussa sitten pääsimme muuttamaan uuteen kotiin. Lokakuussa saimme lisäksi tietää, että odotamme pientä poikaa.

Vuosi 2014 oli meillä täynnä suuria tunteita ja isoja muutoksia ja uskon, että myös vuosi 2015 tulee olemaan pikkuisen myötä täynnä tunteita, muutosta, uuden oppimista ja ihania kokemuksia. Kohta meitä ei ole enää vain kaksi vaan kolme. En malta odottaa pikkuisen syntymää ja kaikkea sitä, mitä se tuo mukanaan. Uskon, että vuodesta 2015 tulee unohtumaton vuosi.