15+0, hyviä uutisia ja vajaa puoli vuotta laskettuun aikaan

Tällä viikolla on tullut pari hyvää uutista liittyen töihin ja opintoihini, mikä on tuonut aivan uudenlaista motivaatiota tähän syksyyn, ja innostuin jo suunnittelemaan tutkimusaihettani jatko-opintojen hakua varten sekä sovin tapaamisen professorin kanssa jatko-opinnoista keskustelemista varten. 

Raskaus jatkuu edelleen melko oireettomana, vain väsymys ja silmissä pimeneminen nopeasti noustessa vaivaavat ajoittain. Vaikka tuntuu, että maha ei ole paljoa vielä kasvanut, huomasin konkreettisesti, että muutosta mahan kasvussa on tapahtunut, kun vyö, jota olen ennen raskautta käyttänyt kolmannessa reiässä, meni enää juuri ja juuri ensimmäiseen reikään.  

Viime viikonloppu oli ihana, kun näin rakkaita ystäviä ja pääsin kertomaan pikkuisesta. Tajusin viikonloppuna, että laskettuun aikaan on jäljellä enää vajaa puoli vuotta, että vajaan puolen vuoden päästä pikkuinen voi olla jo syntynyt. Puoli vuotta tuntuu toisaalta todella pitkältä ajalta, mutta toisaalta taas todella lyhyeltä ajalta. Emme ole vielä ostaneet pikkuiselle oikeastaan mitään. Tiedän, että tässä on aikaa, mutta rupesin junassa palatessani kotiin tekemään aikani kuluksi hankintalistaa pikkuista varten. Tajusin, että meidän täytyy hommata aika paljon kaikennäköistä. 

Hankintoja enemmän aloin kuitenkin pohtia, että meidän pitää ruveta toimimaan asuntoasiamme suhteen, sillä olemme suunnitelleet tässä muuttoa ennen pikkuisen syntymistä, mutta emme ole vielä tehneet asian eteen mitään. Tajusinkin, että tässä pitäisi pikkuhiljaa ruveta toimimaan, jos todella aiomme muuttaa ennen pikkuisen syntymää ja saada kaiken valmiiksi. En nimittäin halua jättää muuttoa viimeisille kuukausille ja haluan saada kaiken paikoilleen ja kuntoon ennen kuin pikkuinen tuodaan kotiin. 

Asumme nyt vuokrakaksiossa, joka periaatteessa kävisi meille neliöiltään alkuun ihan hyvin pikkuisen synnyttyäkin, mutta täällä on todella vähän säilytystilaa, ja pikkuisen tavaroille ei oikeastaan ole tilaa. Olemmekin puhuneet, että ostaisimme rivarikolmion naapurikaupungista. Nyt pitäisi selvittää, paljonko voimme saada lainaa. V:llä alkaa huomenna loma, niin rupeamme varmaan selvittelemään asuntoasiaa.

14+0, loput kertomiset ja äitiysfarkut

Tuntuu edelleen käsittämättömältä, että olen oikeasti raskaana, vaikka olen pikkuisen nähnyt ultralla jo useampaan kertaan, kuullut sydänäänet, maha on alkanut vähän kasvaa ja olemme kertoneet raskaudesta. Odotankin todella paljon vauvan liikkeitä ja mahan kasvamista kunnolla, että raskaudesta tulisi vielä konkreettisempaa ja näkyvämpää. Nyt on jotenkin sellainen välitilaolo, olen raskaana, mutta se ei vielä kunnolla näy tai tunnu. Tähän olotilaan on varmasti vaikuttanut myös se, että minulla on ollut todella vähän raskausoireita, mistä olen kyllä toisaalta onnellinen. 

 

Kerroimme viikonloppuna raskaudesta V:n perheelle ja minun veljelleni. Kerroimme ensin V:n äidille ja tämän miehelle raskaudesta käydessämme heidän luonaan vierailulla. Ei mennyt kauaa, kun jo melkein koko V:n suku tiesi raskaudesta, sillä V:n äiti rupesi saman tien soittelemaan uutista eteenpäin, niin iloinen hän pikkuisesta oli. V:n äiti ja hänen miehensä eivät olleet arvanneet mitään, vaikka olen tässä kesän aikana kieltäytynyt alkoholista monta kertaa. Vain V:n sisko oli pohtinut häissä, että saattaisin olla raskaana. Kotiin päästyämme soitin veljelleni, joka asuu eri paikkakunnalla. Hän oli hyvin iloinen enoksi tulemisesta. Ihanaa, kun ihmiset tietävät nyt raskaudesta, eikä tarvitse enää salailla.

Kävimme tänään äitini kanssa ostamassa minulle äitiysfarkut, sillä vanhat farkkuni alkoivat jo ikävästi puristaa mahaa. Ajoitus oli täydellinen, sillä huomenna lähden Tampereelle tapaamaan ystäviäni ja kahden tunnin istumisesta junassa vanhojen housujeni kanssa ei olisi tullut mitään. Muita äitiysvaatteita en ole ajatellut ostaa ainakaan tällä hetkellä. Ihanaa päästä huomenna tapaamaan rakkaita ystäviä!

13+0, uutisen kertomista ja vauvanvaatteita

Yksi viikko taas täynnä. Päätin jatkaa viikkojen laskemista oman laskutapani mukaan, sillä pikkuinen vastasi ultrassa aika lailla omia laskujani. Tänä aamuna kuvaa ottaessani huomasin, että maha on oikeasti vähän pyöristynyt.

  
Kävimme eilen V:n kanssa kertomassa isälleni raskaudesta. Uutisen kertominen tuntui ensin vaikealta pitkän salailun jälkeen, ja oikean tavan ja tilanteen löytäminen oli hankalaa. Istuimme kahvipöydässä yli puolituntia ennen kuin sain sanottua, että isästäni tulee vaari. Uutinen tuli isälleni täytenä yllätyksenä, sillä emme olleet hänelle mitään yrittämisestä puhuneet, mutta todella iloinen ja onnellinen hän oli asiasta. Isäni lähetti minulle vielä viestin, kun olin jo kotimatkalla, että hän oli kuulemma itkenyt ilosta ja onnesta lähdettyäni, niin hyviä uutiset olivat olleet.

V lähti isäni luota aikaisemmin töihin, mutta minä jäin sinne katselemaan äitini säästämiä minun ja sisarusteni vanhoja vauvanvaatteita. Vaatteita oli todella paljon, mistä yllätyin iloisesti. Pieniä kokoja (50-70) oli todella paljon, varsinkin potkuhousuja, kietaisupaitoja ja haalareita löytyi useita, mutta isompia kokoja oli vain vähän. Osa vaatteiden väreistä ja kuoseista olivat aika retroja, 80- ja 90-luvulta kun ovat, mutta ne kelpaavat minulle hyvin, sillä niiden käyttöikä on loppujen lopuksi niin lyhyt. Jätin vaatteet isäni varastoon odottamaan, sillä meille ne eivät vielä mahdu säilytykseen. Varastoon jäi myös vanhoja leluja ja satukirjoja vauvaa odottamaan.  

Kun pääsin isäni luota kotiin, postissa oli tullut seulontojen tulokset, ja tutkimuksissa ei ollut onneksi todettu lisääntynyttä riskiä Downin oireyhtymään. Tänään soitin neuvolaan muista verikokeiden tuloksista, ja kaikki oli niissäkin hyvin. Helpottavaa, että kaikki on tällä hetkellä hyvin. Nyt voi taas vähän rauhallisemmin mielin odotella pikkuisen kasvamista.

Nt-ultra

Meillä oli tänään kauan odotettu nt-ultra. Pikkuisella oli kaikki hyvin ja kaikki näytti lääkärin mukaan normaalilta. Oli niin ihana nähdä pikkuinen. <3 Kokonsa puolesta pikkuinen vastasi viikkoja 12+6 (omien laskujeni mukaan 12+5, neuvolan laskujen mukaan 12+2), eikä neuvolan antama laskettuaika (22.2.2015) muuttunut neuvolakorttiin. 

Pikkuisen sykkeen saamisen kanssa oli ensin vähän ongelmia, koska pikkuinen liikkui niin paljon. Lääkäri sanoikin pikkuista vilkkaaksi tapaukseksi. Syke oli 154. Oli hyvä, että pikkuinen oli aktiivinen, mutta liikkumisen takia emme saaneet kauhen hyviä kuvia pikkuisesta. Yhdessäkään kuvassa pikkuinen ei näy kokonaan ja kunnolla. Mutta pääasia, että kaikki vaikutti olevan hyvin. Niskaturvotus oli vain 1,9 mm eli jäätiin hyvin alle 3 mm -rajasta.
  
Seuraava ultra onkin sitten rakenneultra, joka on 9.10.. Sain lisäksi lähetteen lääkärille, koska minulla on perinnöllistä tukostaipumusta. Sille ei välttämättä tehdä mitään tai sitten saan lääkkeet, mutta saa nähdä, mitä lääkäri sanoo. Tuo lääkärin tapaaminen kyllä on luultavasti vasta myöhemmillä viikoilla.  

Huomenna menemme kertomaan isälleni raskaudesta ja samalla käymme penkomassa isäni varastossa olevia minun ja sisarusteni vanhoja vauvanvaatteita. :)

12+0 ja odottelua

12 viikkoa täynnä! <3 Nyt alkaa jo pientä mahan pyöristymistä näkyä myös aamuisin, varsinkin kun vertaa ensimmäiseen ottamaani kuvaan.

5+0

12+0

Päällimmäisenä ajatuksena tällä hetkellä on ensi viikon tiistaina oleva nt-ultra. Enää viisi päivää, mutta en malttaisi millään odottaa.Onneksi meillä on aika heti aamusta. 

Odotan myös jännityksellä ensi viikon viikonloppua, sillä aiomme silloin kertoa perheillemme raskaudesta. Äitini ja siskoni tietävät, mutta isäni ja veljeni eivät, eikä V:n perheestä vielä kukaan tiedä asiasta. Mielenkiintoista nähdä, millaisia reaktioita uutinen herättää, vaikka tiedän kyllä, että kaikki ovat varmasti iloisia, sillä vihjailuja lasten tekemisestä on jo tullut. En kyllä usko, että moni odotti meidän kuitenkaan ihan vielä tekevän lapsia. Meidän perheessä pikkuinen on ensimmäinen lapsenlapsi. V:n siskolla on jo kaksi poikaa, mutta tiedän, että ainakin V:n äiti ja sisko odottavat kovasti tyttölastenlasta. V:n suvussa on muutenkin enemmän poikia kuin tyttöjä. Minulla on viime aikoina tullut tunne siitä, että pikkuinen olisi tyttö, mutta saa nähdä kumpi tulee. Kumpikin on yhtä toivottu.