Reissaamista

Viikonloppu sujui reissatessa. Lähdin perjantaina Tampereelle parhaan ystäväni maistraattivihkimiseen. Tilaisuus oli nopea, mutta pari sanoi vihdoista viimein toisilleen tahdon. Kunnon hääjuhla, jossa olen kaasona, on sitten ensi kuussa. Sitä odotellessa. Pientä stressiä alkaa kyllä olemaan ohjelman ja kaiken sujumisen suhteen.

Lauantaina tulin kotiin Tampereelta ja illalla lähdimme V:n kanssa laivalle. Käytimme lahjaksi saamamme lahjakortin ja otimme paremman hytin sekä söimme hyvin. Oli kyllä mukava ja rentouttava reissu, vaikka väsymys vaivasi ja vaivaa edelleen ja tuntuu, ettei mitään jaksaisi tehdä. Mahan turvotus on alkanut olla iltaisin aivan kamalaa. Laivalla toivoin, ettei tulisi tuttuja vastaan, sillä näytin siltä, että olisin jo paljon pidemmällä raskaudessani. Muuten olo on ollut oireeton. 

6+4

6+0 ja varhaisultra

Kävimme tänään V:n kanssa Yths:llä varhaisultrassa. Siellä se pikkuinen oli! <3 Kaikki oli hyvin ja pikkuinen vastasi kokonsa puolesta omia laskelmiani eli nyt ollaan rv 6+0. Oli niin ihana päästä näkemään pikkuinen ja että kaikki oli hyvin. Näimme myös pienen sydämensykkeen liikehdinnän ja saimme pikkuisesta pari kuvaa. Pienihän pikkuinen vielä on, vajaa 5 mm vasta, mutta voi tätä onnellisuutta. Hymy on ollut aamusta lähtien korvissa asti. 

Tänään tuli tosiaan 6+0 täyteen, ja otin aamulla herättyäni kuvan mahastani. Vähän turvotusta taitaa olla.

Väsymystä, työnhakua ja ylihuomisen odottelua

Kestoväsymys jatkuu edelleen. Eilen illallakin meinasin nukahtaa sohvalle. Tänään olen kuitenkin saanut jotain sentään aikaiseksi toisin kuin eilen (vaikka sain kyllä eilen siivottua), vaikka väsymys haittaa edelleen ajatustoimintaa. Olen lähettänyt tänään yhden työhakemuksen ja kaksi avointa työhakemusta. 

Valmistuin tosiaan tänä keväänä, ja nyt olen noin kaksi kuukautta yrittänyt etsiä töitä. Oman alani työpaikat ovat kiven alla ja niitä saa lähinnä suhteilla, joita minulla uudessa kaupungissa ei ole oikeastaan ollenkaan. Toiseksi olen maailman huonoin käyttämään suhteitani hyödyksi, koska koen sen vaivaannuttavaksi. Lisäksi yritän uskotella itselleni, että minulla on mahdollisuus saada töitä omien ansioideni, kokemukseni ja omien kykyjeni avulla ilman suhteita. Tällä hetkellä se kyllä tuntuu toiveajattelulta, sillä nyt on ylipäätänsä todella vähän tarjolla töitä, joihin voisin hakea, oman alani tai muuta työkokemustani vastaavia. Hakemuksia olen kuitenkin lähetellyt melkein joka viikko useampia kaikkiin vähänkin mahdollisiin paikkoihin.

Haluan jatkaa opintojani tohtoriopinnoilla, mutta seuraava haku on vasta syksyllä, koska en kevään hakuun ehtinyt, joten tässä sitä ollaan. Raskausuutinen toi oman stressilisänsä työnhakuun, sillä melko pian olisi mukava ja aika pakkokin saada töitä, valttikorttini ja aikani kun vähenevät mahan kasvaessa. Olisi myös kiva saada rahaa vähän säästöön ennen vauvan tuloa, kun opiskeluaikana sitä ei oikein ole kertynyt. 

Lisäksi olen nyt viettänyt viimeisen puoli vuotta pääasiassa kotini seinien sisällä, sillä alkuvuoden luin tentteihin ja kirjoitin graduni loppuun ja nyt olen etsinyt töitä, joten nyt olisi mukava päästä töihin ihmisten pariin. Olen tottunut tekemään paljon töitä, ja tein lähes koko yliopistoajan töitä opiskelun ohessa ja välillä opiskelin työn ohessa, joten tämä kotona oleminen on ollut outoa, enkä osaa ottaa työnhaun jälkeen jäävää aikaa vapaa-ajan kannalta, vaan stressaan asioita ja tunnen syyllisyyttä, jos en koko ajan tee jotain hyödyllistä. Toivottavasti saisin töitä pian.

Ylihuomenna on varhaisulta, mitä odotan innolla. V tulee mukaan ultraan. Pääsemme näkemään pikkuisen. <3

5+5 

Juhannus ja järkyttävä väsymys

Juhannus meni mukavasti ja rauhallisesti mökkeillessä. Lähdimme mieheni V:n kanssa perjantaina kahdestaan mökille ja päätimme jäädä säistä huolimatta sinne kahdeksi yöksi. Perjantaina V:n kaveri tuli käymään mökillä. Saunoimme, grillailimme ja kävimme illalla auton kanssa pyörähtämässä Naantalissa. Oli kyllä kiva viikonloppu, mutta lauantaina iski kamala väsymys, joka on jatkunut tänään, vaikka olen nukkunut suht hyvin.Tämän kahden päivän kestoväsymyksen takia en ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään. Mutta onneksi ei ole tarvinnutkaan tehdä mitään sen ihmeempää, vaan on saanut vain olla. Ajatuskaan ei oikein tunnu kulkevan. Huomasin perjantaina, että farkkuni eivät meinanneet mahtua kiinni turvotuksen takia. Saas nähdä, koska täytyy käydä ostamassa uudet farkut.

5+0 ja mahan lähtötilanne

Otin tänä aamuna melkein heti herättyäni kuvan mahan tämänhetkisestä tilanteesta, mihin on sitten hyvä vertailla myöhemmin kasvua. Ajattelin ottaa kuvia tästä lähtien viikottain, vaikka nyt vähään aikaan tuskin mitään suurta muutosta tapahtuu.

Meillä on juhannussuunnitelmat vielä aika auki. Meidän piti mennä miehen perheen kanssa mökille, mutta huonon sään takia mökkireissu peruuntui, ja muut lähtevätkin laivalle. No nyt ei toisaalta tarvitse keksiä tekosyitä sille, miksi en juo mitään. Ajattelimme kertoa raskaudesta muille vasta myöhemmin, sitten kun ollaan turvallisemmilla viikoilla. Luultavasti menemme huomenna kahdestaan käymään mökillä grillaamassa ja saunomassa, jos sää on yhtään inhimillinen, mutta tulemme todennäköisesti kaupunkiin yöksi. Rauhallinen juhannus ainakin on luvassa.

Oireita

Minulla ehti kierukan poiston jälkeen olemaan kahdet kuukautiset, mutta varsinaisia yrityskiertoja meillä oli kaksi, joista tällä toisella onnisti. Kyttäsin kierukan poiston jälkeen kaiken maailman raskausoireita, joita minulla tuntui olevan jos jonkin näköisiä. Oli pahoinvointia, alavatsakipuja, päänsärkyä ja niin edelleen. Oireet luultavasti johtuivat kierukan poistosta ja sen aiheuttamasta hormonitasapainon muutoksesta, sillä kuukautiset sitten alkoivat myöhemmin. Tässä toisessa yrityskierrossa ainoat selkeät oireet, jotka poikkesivat normaalista, olivat rintojen ja etenkin nännien kipeytyminen sekä tunne siitä, että olen raskaana.

Minulle tuli melko pian ovulaation jälkeen sellainen olo, että nyt taisi onnistua. Se oli vain sellainen tunne. Muutama päivä siitä rintani ja varsinkin nännini kipeytyivät, mikä ei ole minulle normaalia. En pystynyt edes pitämään rintaliivejä päivän aikana kauaa päälläni, kun rintoihin sattui niin paljon. Noin viikko ennen kuukautisten alkamista alkoi väsymys ja voimattomuus. Nukuin yhtenä päivänä päikkäritkin, mitä en yleensä tee. En kuitenkaan pitänyt tuota väsymystä mitenkään erikoisena, sillä välillä minulla on noita kausia, jolloin väsyttää nukkumisista riippumatta. Sitten alkoivat myös tutut kivut alavatsassa ja -selässä, mitkä ovat minulle normaaleja pari päivää ennen kuukautisia. Tunne siitä, että olen raskaana, alkoi kuitenkin samaan aikaan vähitellen voimistua, vaikka oireet viittasivat ennemminkin siihen, että kuukautiset olivat tulossa. Tuntuu hassulta sanoa se ääneen, mutta olin jo ennen ensimmäisen raskaustestin tekemistä varma siitä, että olen raskaana. Kun sitten tein ensimmäisen raskaustestin päivä sen jälkeen, kun kuukautisteni olisi pitänyt alkaa, ja testi näytti negatiivista, en ollut pettynyt tai surullinen, koska minulla oli edelleen se voimakas tunne. Kaksi päivää myöhemmin tein positiivisen testin.

Nyt rinnat ovat edelleen kipeät, ja olen huomannut, että jotkin hajut ovat alkaneet voimistua ja hieman etoa minua. Pahoinvointia minulla ei ole ollut, mutta sellaista ällötystä joidenkin hajujen kohdalla. Yksi näistä hajuista on banaanin haju. Haistoin yksi päivä roskikseen aikaisemmin heittämäni banaanin kuoren kauas, ja se haisi ällöttävälle. Banaanin syömisestä on myös tullut hankalaa. Ennen olen syönyt banaanin lähes päivittäin välipalana, mutta nyt banaani ei enää maistu samalla tavalla, ja siitä on jäänyt puolet syömättä. Toinen etova haju tuli lonkerosta, jota ystäväni joi.  Kahvista on nyt muutamana aamuna jäänyt puolet kuppiin, kun se ei ole maistunut hyvälle. Lisäksi alaselkäni on ollut kipeä nyt useampana päivänä ja ravaan useammin vessassa, mikä tarkoittaa usein, sillä joudun normaalistikin käymään aika usein vessassa pienen rakkoni takia.

Siitä vahvasta tunteesta, että olen raskaana, huolimatta, tuntuu edelleen uskomattomalta, että olen raskaana, että minun sisälläni oikeasti kasvaa meidän pikkuinen. Menee varmaan hetki, ennen kuin ajatukseen oikeasti ”tottuu" ja että sen todella tajuaa. Uusia raskausoireita siis odotellessa, jos niiden avulla konkretisoituisi tämä raskaus enemmän.