Ensimmäiset viikot Pikkuisen kanssa

Pikkuinen on huomenna jo kolme viikkoa vanha. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti ja päivät tuntuvat vain hujahtavan ohi. Olen halunnut nauttia näistä ensimmäisistä viikoista mahdollisimman paljon ja halunnut tutustua rauhassa meidän uuteen perheenjäseneen, siksi sukulaisten vierailut, siivoaminen, ruuanlaitto ja tietokoneella oleminen ovat jääneet viime viikkoina vähälle. Pikkuinen ja meidän pieni perhe ovat olleet etusijalla. Onnellisuus on ollut viikkojen hallitseva tunne.

Olen niin rakastunut meidän pieneen poikaan, joka on pääasiassa rauhallinen ja helppohoitoinen. Koen jonkin asteisia vierotusoireita, jos Pikkuinen ei ole sylissäni. Päivät ovat kuluneet lähinnä Pikkuista ihastellessa ja ihmetellessä, imettäessä, vaippoja vaihtaessa sekä nukkuessa. Nyt poika on jo aika seurallinen ja viihtyy parhaiten sylissä tuijotellen kasvoja tummansinisillä silmillään. Hoitotason seinässä oleva hymyilevä aurinko on lisäksi mielenkiitoinen juttu samoin kuin olohuoneessamme oleva suuri peili. Poika nukkuu vielä meidän sängyssä minun ja pinnasängyn välissä omalla pienellä patjallaan. Olen kokenut perhepedin tällä hetkellä helpoimmaksi vaihtoehdoksi, sillä poika heräilee yöllä 1-3 tunnin välein syömään, ja on helppoa, kun hän on jo valmiiksi vieressä. Lisäksi totuin sairaalassa siihen, että Pikkuinen nukkui vieressäni. Pinnasänkyyn Pikkuinen siirtyy sitten, kun yöimetysten väli vähän pitenee. Tuttia Pikkuinen ei vielä syö. Kokeilimme tuttia, kun maitohappobakteeri-d-vitamiini-valmiste aiheutti Pikkuiselle vatsavaivoja, mutta Pikkuinen ei perustanut sen päälle. Tissi rauhoittaa parhaiten. Olemme käyneet vaunulenkeillä ja vierailleet jo kerran mummun luona. 

Ensimmäiset viikot ovat sujuneet hyvin, mutta niihin on mahtunut myös haasteita. Imetyksen kanssa oli ongelmia kotiutumisen jälkeen, sillä toiseen nänniini tuli imetyksestä kipeä vesikello. Tällä hetkellä minulla on jo toista kertaa rintatulehdus ja jouduin hakemaan antibiootit, vaikka yritin välttää sitä kaikin keinoin. Mutta toinen rintani on niin tukossa ja kipeä ja minulle nousi kuume, niin se oli ainoa vaihtoehto. V on nyt neljättä päivää vuoteen omana flunssan takia, mikä on vaikeuttanut arkea, kun totuin siihen, että hän huolehti sekä minusta että Pikkuisesta, kun sitä tarvitsimme. En olisi pärjännyt näitä ensimmäisiä viikkoja, jos V ei olisi ollut isyyslomalla. V on kyllä ihana isä ja puoliso. Maanantaina V:n isyysloma loppuu, mutta nyt, kun olen muutaman päivän hoitanut Pikkuista yksin kipeänä, tiedän pärjääväni, kun V palaa töihin.

Synnytys ei jättänyt minulle traumoja, vaikka se aika rankka kokemus olikin. Kaikki sujui kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, ja parasta oli saada oma Pikkuinen syliin ensimmäistä kertaa pitkän odotuksen jälkeen. Se tunteiden ja rakkauden määrä oli sanoinkuvaamatonta. Pikkuinen syntyi sunnuntaina aamuyöstä ja kotiin pääsimme keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Saimme onneksi perhehuoneen, joten V oli meidän kanssa sairaalassa koko ajan. Olen palautunut synnytyksestä hyvin ja olen tuntenut jo melkein viikon ajan itseni omaksi itsekseni, vaikka olenkin aika väsynyt. Raskauskiloja oli kaksi viikkoa synnytyksestä enää vajaa 2 kiloa jäljellä. Tällä viikolla en ole käynyt vaa'alla.

Pikkuinen saapui viimein

Rakas poikamme syntyi 1.3.2015 klo 04.05. Syntyessään pojalla oli painoa 3635 g ja pituutta 52,5 cm. Äärimmäisen onnellinen olo. <3