Enää 8 viikkoa laskettuun aikaan. Viikot sen kuin vain vähenevät. Aikaisemmin on tuntunut, että helmikuuhun on vielä pitkä aika, mutta nyt kun joulu on ohi ja tätä kuluvaa vuotta ei ole enää jäljellä montaa päivää, alan oikeasti tajuta, ettei tässä enää olekaan niin paljon aikaa jäljellä. Seuraava odotettava asia minun kalenterissani onkin laskettu aika.
Joulu meni taas kerran nopeasti, mutta oli kyllä mukavaa. Aattona vanhempani ja siskoni tulivat käymään meillä joulupuurolla, minkä jälkeen kävimme V:n kanssa hautausmaalla ja suuntasimme illaksi V:n perheen luokse. Söimme hyvin ja joulupukkikin kävi oven takana jättämässä lahjasäkit. V oli ostanut minulle toivomani kylpytakin, ja sen lisäksi vielä pinkit reinot, etten kompuroisi meidän portaissa, ja huomioheijastinliivin, että näkyisin mahani kanssa ulkona. V oli jo ennen raskautta huolehtivainen, mutta hänestä on tullut raskauden aikana vielä entistä huolehtivaisempi, mikä on kyllä ihanaa. Pikkuinenkin sai pari pakettia, muun muassa V:n siskonpoika oli itse tehnyt pikkuiselle ihanan pehmolelun. Pikkuinen oli jouluna todella seurallinen. Melkein aina, kun oli enemmän väkeä paikalla, myös
pikkuinen oli hereillä ja ilmoitteli itsestään.
Joulupäivänä kävimme V:n äidin luona syömässä ja V:n mamman ja pappan luona kahvilla. Tapaninpäivänä puolestaan kävimme minun äitini luona syömässä. Oli ihana viettää aikaa kummankin perheen kanssa, mutta kolmen päivän sukuloinnit veivät täysin voimani, varsinkin kun nukuin koko viikon melko huonosti. Viikonloppuna vain latailimme V:n kanssa akkuja. V oli lauantaina kuumeessa, joten olen nyt kauhulla odotellut, iskeekö tauti minuunkin.
Yksi viikko taas takana, ja parin päivän päästä on jo joulu. Olen aina rakastanut joulua ja kaikkia sen perinteitä, ruokia ja ennen kaikkea yhdessäoloa perheen kanssa. Tänä vuonna joulu tulee kuitenkin olemaan erilainen kuin yleensä. Yleensä olen viettänyt joulun perheeni kanssa vanhempieni luona noudattaen aina samoja perinteitä, mutta tänä vuonna vanhempani ja siskoni tulevatkin jouluaattona aamupäivällä käymään meillä, kun taas illan vietämme V:n kanssa V:n perheen parissa. Jännä nähdä, millainen joulu tästä tulee. Mutta ensi vuonna joulu vasta erilainen sitten onkin, kun meitä on kahden sijasta kolme ja on pikkuisen ensimmäinen joulu.
Kasvava maha on nyt alkanut tehdä nukkumisesta hankalaa. Hyvän asennon löytäminen on vaikeaa ja herään joka aamu siihen, että koko selkäni on ihan jumissa ja sitä särkee. Olen tottunut nukkumaan puoliksi mahallani, mikä nykyään ei ole enää mahdollista, joten nukun ihan ihmeellisissä asennoissa ja heräilen, kun pitää käntää kylkeä. Kokeilin viime yönä, olisiko tyynystä mahan tukena jotain apua, mutta yhtä jumissa oli selkä tänäkin aamuna.
Olen seuraillut tällä viikolla pikkuiselle muodostunutta päivärytmiä. Pikkuinen nukkuu aamuisin yleensä pitkään ja alkaa potkia vasta sen jälkeen, kun olen syönyt aamupalan. Päivällä pikkuinen nukkuu enemmän, kun taas illalla on aktiivisempi ja potkii, pyörii sekä meuhkaa paljon. Minua ei yhtään haittaisi, jos tällainen päivärytmi jatkuisi syntymän jälkeenkin, sillä en ole ollenkaan aamuihminen. Nykyään on myös ihanaa, kun pikkuinen vastaa kosketukseen. Usein kun silittelen mahaa, pikkuinen ilmoittaa itsestään, ja pienen käden tai jalan voi nähdä mahan läpi. Toisinaan taas jos olen pitänyt kättä mahalla pitkään ja otan sen pois, pikkuinen rupeaa potkimaan ja rauhoittuu, kun käden laittaa takaisin.
Meillä oli tällä viikolla 5. neuvolakäynti. Neuvolatäti oli eri kuin yleensä, mikä ei haitannut V:tä ollenkaan, koska hän ei oikein pidä omasta neuvolatädistämme. Juttelimme kuulumisista ja neuvolatäti kyseli, onko minulla ollut erilaisia vaivoja tai oireita, kuten päänsärkyä, turvotusta tai näköoireita. Mitään näistä ei onneksi ole ollut. Verenpaine oli tälläkin kertaa hyvä ja pissa puhdas. Painoa on tullut nyt noin 5,5 -6 kiloa koko raskauden aikana. Pikkuinen oli pää alaspäin ja sykkeet olivat taas yli 150. Pikkuinen nukkui, kun menimme neuvolaan, eikä kauheasti innostunut, kun neuvolatäti kokeili, miten päin hän mahassa oli. Kohdunpohjan korkeus oli 26 cm, mikä on vähän keskikäyrän alapuolella. Neuvolatäti totesikin, että minulla on aika pieni maha, eikä siinä ole yhtään ylimääräistä. Seuraava neuvola on jo sitten joulun jälkeen 29.12., ja tästä lähtien käyntejä on kuulemma useammin.
Enää 10 viikkoa laskettuun aikaan! Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti aika on mennyt, ja jos 30 viikkoa on mennyt näin nopeasti, niin saa nähdä, kuinka nopeasti loput 10 sitten oikein menevät. Oli kyllä hassua tajuta, kuinka vähän raskautta on enää jäljellä, varsinkin kun pikkuinen voi tulla jo aikaisemminkin. Pitäisi pikkuhiljaa ruveta laittamaan pikkuisen huonetta kuntoon, mutta taitaa mennä vasta joulun jälkeen, kun siihen ehdin kunnolla paneutua. Viime viikon uutena vaivana ovat tulleet pahat suonenvedot varsinkin aamuisin ja iltaisin. Olen nyt useampana aamuna herännyt koviin suonenvetoihin pohkeissa ja säärissä. On kestänyt aika kauan ennen kuin olen saanut kivun loppumaan. Yleensä suonenvedot ovat tulleet sen jälkeen, jos olen edellisenä päivänä unohtanut juoda kunnolla. Pitäisikin yrittää muistaa juoda tarpeeksi.
Viime viikko ja viikonloppu olivat aika kiireisiä, ja blogin päivittäminen jäi sen takia eiliseltä. Kävimme äitini ja siskoni kanssa tiistaina joululahjaostoksilla. Äitini osti meille joululahjaksi asioita vauvantarvikkeiden hankintalistalta; vauvan kylpyammeen ja kylpytuen, hoitoalustan yläkerran vessaan ja imetystyynyn. Nyt pikkuiselle tarvittavien asioiden hankintalistalta ei onneksi suuremmista asioista puutu enää kuin turvakaukalo. Huomasin viiden tunnin ostosreissulla, että kroppani ei enää jaksa yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Useamman tunnin kävely aiheutti liitoskipuja ja mahaan alkoi välillä sattua. Jouduinkin istumaan vähän väliä, jolloin kivut aina onneksi helpottivat.
Päätin tänä vuonna, että teen lähes kaikki joululahjat itse. Väkersinkin koko viime viikon joululahjoja sukulaisilleni ja ystävilleni, jotka näin nyt viikonloppuna. Vielä olisi äitini ja siskoni sekä V:n perheen lahjat tehtävänä. Onneksi on tämä viikko vielä aikaa. Askartelin viime viikolla myös kutsut vauvakutsuille, jotka järjestän tammikuun alkupuolella.
Perjantaina lähdin Tampereelle ystäväni luokse yökyläilemään. Sitä ennen kävin matkan varrella mummini luona kahvilla. Oli nyt tehtävä reissu Tampereelle, kun en tiedä, koska sitten seuraavan kerran ehdin/ uskallan/ pystyn siellä päin käymään. Parin tunnin automatka meni yllättävän hyvin, enkä joutunut edes pysähtymään. Pikkuinen potki koko automatkan pitäen minulle seuraa. Launtaina kävin kahvittelemasssa vielä toisen ystäväni kanssa ja kävin mummuni luona ennen kuin lähdin ajamaan takaisin kotiin. Matka sujui taas suhteellisen hyvin. Ainoastaan loppumatkasta ristiselkääni alkoi särkeä, mutta selvisin pysähtymättä. Illalla kävimme vielä V:n siskonpojan syntymäpäivillä.
Eilen meillä oli tuparit sukulaisille. Tein onneksi jo osan tarjottavista viikolla ja lauantai-iltana, mutta silti tuli vähän kiire saada kaikki valmiiksi. Oli ihana nähdä sukulaisia pitkästä aikaa, vaikka aika hässäkkä 20 ihmisen kyläilyssä kyllä oli ja illalla olin aivan loppu. Onneksi voin tänään vain olla ja levätä. Kaikkien mielestä mahani oli taas kasvanut hirveästi ja laskeutunut alemmas.
Eilen tuli taas yksi viikko täyteen, mutta koska olimme kyläilemässä melkein koko eilispäivän, blogitekstin kirjoittaminen jäi. Mahakuvan kuitenkin otin eilen aamulla. Pikkuinen on kuluneen viikon aikana alkanut möyriä ja kääntyillä mahassa paljon enemmän tai sitten vain tunnen nuo möyrinnät nyt paremmin. Pikkuinen on myös löytänyt kylkiluuni ja ruvennut potkimaan niitä, mikä ei tunnu kauhean mukavalta.
Meillä oli viime viikon keskiviikkona erikoislääkärikäynti äitiyspoliklinikalla minulla olevan perinnöllisen geenimutaation takia. Tuon geenimutaation takia minulla on suurempi riski saada veritulppa, ja raskaus vielä kasvattaa tuota riskiä huomattavasti. Veritulppaa minulla ei kuitekaan ole koskaan ollut. Lääkäri määräsi minulle Klexane-napapiikit ehkäisemään veritulppien muodostumista. Loppuraskauden ajan ja 6 viikkoa synnytyksen jälkeen pistän lääkettä kerran päivässä navan seudulle. Onneksi piikki on todella pieni, eikä sen laittaminen loppujen lopuksi ole niin paha juttu, vaikka ei se kyllä ole mitenkään mukavaakaan. Mutta parempi nyt näin, jos sillä välttää veritulpan.
Lääkäri myös ultrasi pikkuista. Oli ihana päästä näkemään pikkuinen, vaikka nyt kun pikkuinen alkaa olla jo niin iso, ei ultrauksessa kauhean selkeää kuvaa saanut. Pikkuinen oli tällä kertaa pää alaspäin, ja painoarvioksi tuli 1250 g, mikä on kuulemma keskikäyrällä. Kaikki oli onneksi pikkuisella hyvin. Lääkäri yritti katsella sukupuoltakin, mutta tällä kertaa pikkuinen piti jalat tiukasti yhdessä. Seuraavan kerran näemme pikkuisen tammikuun lopussa, kun menen uudestaan erikoislääkärille noiden pistosten takia ja samalla tehdään synnytystapa-arvio.
