28+0 ja viimeisen raskauskolmanneksen alkaminen

Nyt alkoi sitten raskauden viimeinen kolmannes, ja laskettuun aikaan on enää 12 viikkoa jäljellä. Ihan hullua, kuinka nopeasti aika on mennyt ja kuinka vähän on enää jäljellä verrattuna jo kuluneisiin viikkoihin. Liitoskivut ovat jatkuneet edelleen, mutta kivut eivät ole onneksi joka päivä olleet pahoja. Särkylääkkeitä en ole ottanut, koska Panadol ei minulla auta ja levossa kivut eivät tunnu. Pahin päivä kipujen suhteen oli keskiviikko, kun kävin tutustumassa lähimetsään, ja lenkistä tulikin yli tunnin pituinen, kun en yhtään tiennyt, missä olin tai minne minun olisi kannattanut mennä. Illalla kivut olivat todella tuskaisia.

Nyt ei enää villakangastakkini alin nappi mene kiinni, joten olen joutunut siirtymään vanhaan toppatakkiini, joka on vielä vähän turhan kuuma näillä keleillä, eikä mene kyllä sekään enää kauaa kiinni. Tuntuu, että maha on kasvanut taas ihan hirveästi vain viikon aikana. Pikkuisen potkut ja liikkeet sen kun vain voimistuvat, ja pikkuinen pyörii mahassa paljon. Potkuja tulee paljon päivän aikana eri puolille mahaa.

 Inventoin tällä viikolla meillä jo olevat vauvanvaatteet, ja minun piti niitä kuvailla, mutta tajusin käytyäni kaikki vaatteet läpi ja laitettuani ne jo pois, että en ollut ottanut yhtään kuvaa. En sitten jaksanut enää kaivaa vaatteita esiin, vaan päätin siirtää kuvaamisen toiseen kertaan. Inventointi tuli kyllä tarpeeseen, sillä en ollut kaikkia saatuja vaatteita vielä käynyt kunnolla läpi, enkä tiennyt, mitä meiltä jo löytyy. Samalla sain järjestettyä vaatteet kokojen mukaan. Inventoinnin tuloksena oli, että meillä on enemmän yli 70 cm vaatteita, mutta taas alle 70 cm vaatteita tarvitaan lisää. Hankintalistalla on siis tällä hetkellä ainakin pienempiä bodyja, housuja ja 56 cm toppahaalari/ -pussi. Eilen saimme V:n siskolta heidän vanhan sitterin ja rintarepun. Rintareppu on BabyBjörnin ja sopii jo vastasyntyneelle. Olen kyllä niin tyytyväinen, että saimme sen heiltä. Pitää vain opetella käyttämään sitä. 

27+0, 4. neuvolakäynti ja lääkärikäynti

Yksi viikko taas takana ja enää viikko viimeisen raskauskolmanneksen alkamiseen. Olen nyt noin viikon verran kärsinyt liitoskivuista, ja liikkuminen on niiden takia ollut välillä vaikeaa. Kipu on ollut pahinta sen jälkeen, jos olen istunut kauan paikoillani tai jos olen liikkunut päivän aikana enemmän. En kuitenkaan valita, sillä olen selvinnyt muuten raskaudessani niin helpolla. Eikä kipuja ole onneksi koko ajan, vaan ne ovat aaltoilleet viikon aikana. Välillä on ollut parempia päiviä ja välillä huonompia. Minulla on parin viime viikon aikana alkanut tulla maitoa, ei kyllä mitenkään suuria määriä, mutta kuitenkin sen verran, että muutaman kerran on paitaan tullut märkä läntti, kun minulla ei ole ollut rintaliivejä. Lisäksi maha tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia tällä hetkellä. 

Meillä oli tällä viikolla 4. neuvolakäynti ja samalla lääkärikäynti. Neuvolakäynti oli hieman sekava, sillä siellä oli kaksi neuvolatätiä, jotka kumpikin touhottivat koko ajan jotakin. V oli myös mukana. Juttelimme yleisistä kuulumisista sekä hieman täyttämästämme voimavaramittarista, jossa ei kuitenkaan mitään ihmeellistä noussut esiin. Lisäksi kuulin toisen sokerirasituskokeeni tulokset, jotka olivat siis hyvät, eikä minulla ole raskausdiabetestä. Verenpaineeni oli myös hyvä, vähän korkeampi kuin ennen, mihin saattoi kyllä vaikuttaa kävelymatka neuvolalle. 

Painoni oli neuvolan vaa'an mukaan muka tippunut 600 g viime neuvolakäynnistä, mutta en siihen neuvolassa kauheasti kiinnittänyt huomiota, kun tilanne oli muutenkin sekava, eikä neuvolatäti siitä mitään sanonut. Kotona neuvolakorttia katsellessani vasta tajusin, että kotivaaka näyttää 2 kiloa enemmän kuin neuvolan vaa'an lukema. Myös äitini vaaka näytti tuon 2 kiloa enemmän. Kotivaakani oli edellisen neuvolan vaa'an kanssa aika lailla samoissa lukemissa, mutta tuo kahden kilon heitto uuden neuvolan vaa'an kanssa tuntuu oudolta. Pitää muistaa ensi kerralla mainita asiasta. Neuvolan vaa'an mukaan painoa siis olisi tullut vain 3 kiloa koko raskausaikana, mutta kotivaa'an mukaan 5 kiloa. 

Lääkärikäynnillä kuunneltiin pikkuisen sydänääniä ja tehtiin minulle gynekologinen tutkimus. Pikkuisen syke oli 155 ja liikkeet normaalit. Kohdunsuuni oli 3 cm, kiinteä ja kiinni. Kohdunpohjan korkeus oli 23 cm ja edelleen keskikäyrällä. Keskustelimme lääkärikäynnillä lisäksi liitoskivuistani sekä tulevasta erikoislääkärikäynnistäni. Joudun käymään erikoislääkärillä, koska suvussamme on geenimutaatio, jonka takia minulla on suurempi riski saada veritulppa. Veritulppia minulle ei ole koskaan ollut, mutta raskaus on yksi suurimmista riskeistä saada sellainen. Erikoislääkärikäynnillä arvioidaankin, tarvitsenko lääkitystä ennalta ehkäisemään mahdollisia veritulppia.

Tällä viikolla tuli postissa äitiyspakkaus, jonka kävin jo hakemassa. Huomenna ajattelin tehdä hieman vauvanvaateinventaariota, niin näen, mitä meillä jo on ja mitä meidän vielä täytyy hommata.

Sokerirasituskoe tai siis sokerirasituskokeet

Minulla oli jo viime viikon tiistaina sokerirasitus, joka ei sitten mennytkään aivan putkeen. V oli sinä aamuna töissä, joten en päässyt laboratoriolle autolla. No ajattelin sitten, että menen bussilla. Mutta kun katselin reittioppaasta aikataluja, reittiopas käski minua kävelemään 4 km matkan sairaalalle tai sitten kävelemään 2 km ja menemään kahdella eri bussilla. Päätin sitten mennä pyörällä sairaalalle, mikä oli virhe. 

Minulle tuli aamulla kiire, ja poljin sairaalalle tuon 4 km matkan todella kovaa. Olinkin hikinen, hengästynyt ja aivan loppu, kun pääsin sairaalalle. 12 tunnin paaston jälkeen pyörälenkki oli huonoin mahdollinen idea. En ehtinyt edes istua alas, kun minut jo kutsuttiin näytteenottohuoneeseen. Mainitsin näytteenottajalle, että poljin sairaalalle, mutta hän ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Harjoittelija otti minulta verikokeen ja antoi sokerilitkun juotavaksi. Se ei ollut niin pahaa kuin kuvittelin. Odotin tunnin, minkä jälkeen minulta otettiin verikoe, ja siitä tunnin odottelun jälkeen seuraava. Ensimmäisen tunnin jälkeen minulle tuli hieman paha olo, mikä meni kyllä ohi. Lisäksi olin koko ajan todella väsynyt ja harjoittelija rikkoi verta ottaessaan verisuoneni, joten käteni oli todella kipeä. Olin ajatellut, että ostan sokerirasituksen jälkeen jotain syötävää sairaalan kanttiinista, mutta kanttiini olikin kiinni. Onneksi minulla oli sentään trippi, banaani ja välipalakeksi mukana, niin sain vähän verensokeria nostettua ennen 4 km paluumatkaa kotiin. En kuitenkaan meinannut jaksaa polkea kotiin, ja päästyäni kotiin olin fyysisesti aivan loppu. 

Päivällä neuvolantäti soitti minulle tuloksista. Paastoarvoni oli 5,4 eli 0,1 yli sallitun 5,3:n ja diagnoosina raskausdiabetes. Kaksi muuta arvoa olivat ok. Olin aivan järkyttynyt ja masentunut raskausdiabetesdiagnoosista, koska en edes ollut ajatellut, että minulla voisi se olla, kun riskitekijöitä ei kohdallani ole. Sovimme neuvolatädin kanssa minulle ajan, jossa opetettaisiin minua mittamaan sokeriarvoja ja katsottaisiin ruokavaliotani.

En voinut kuitenkaan uskoa diagnoosia ja lähipiirinikin ihmetteli asiaa. Aloinkin illalla pohtia, olisiko tulokseen voinut vaikuttaa jokin asia, esimerkiksi pyöräily sairaalalle. Googlettelin tietoa raskausdiabeteksestä, ja löysin erään keskustelupalstan, jossa joku oli kirjoittanut, että fyysinen rasitus ennen sokerirasitusta nostaa paastoarvoa. Löysin aiheesta myös muuta tietoa. Minulle annetuissa ohjeissa ennen sokerirasitusta ei sanottu mitään fyysisestä rasituksesta, mutta yleisissä laboratorio-ohjeissa lukee, että ennen verikoetta pitäisi välttää fyysistä rasitusta ja ennen näytteenottoa pitäisi istua vähintään 15 minuuttia verenkierron tasaantumiseksi, koska muuten arvot voivat vääristyä.

Soitinkin seuraavana päivänä neuvolaan, että haluaisin uusia sokerirasituksen, jos pyöräily sairaalalle on voinut vaikuttaa arvoihini. Neuvolantäti ei innostunut asiasta, vaikka myönsikin, että fyysinen rasitus on voinut vaikuttaa arvoihini, vaan sanoi, että mielummin nyt mittailen sokerirvoja kotona ja katsotaan sitten, mikä on tilanne. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että papereihini olisi jäänyt raskausdiabetesdiagnoosi, joka olisi voinut vaikuttaa moneen asiaan loppuraskaudessa ja synnytyksessä sekä synnytyksen jälkeen, lisäksi olisin joutunut mittailemaan arvoja monta kertaa päivässä turhaan, jos diagnoosi olisi ollut väärä ja johtunut vain fyysisestä rasituksesta. Vaadinkin, että pääsen uuteen sokerirasitukseen. Neuvolantäti yritti perustella minulle, kuinka on nyt hyvä, että sain raskausdiabetesdiagnoosin, niin minua seurataan tarkemmin. Minua diagnoosi ei kauheasti lämmittänyt, kun en ollut varma, onko se oikea. Lopulta jankatessani asiaa neuvolatäti suostui siihen, että pääsen uuteen sokerirasitukseen.

Kävin sitten eilen uudessa sokerirasituksessa, joka oli huomattavasti mukavampi kokemus kuin ensimmäinen, kun pääsin tällä kertaa sinne autolla. Vältin tarkoituksellisesti aamulla kaikkea fyysistä rasitusta ja menin paikalle ajoissa, jotta ehdin istua sen 15 minuuttia ennen näytteenottoa. Tällä kertaa kaikki arvoni olivat hyvät, ja minulla EI siis ole raskausdiabetestä. Aikaisempi paastoarvon ylitys johtui pyöräilystäni sairaalalle.Tieto oli hyvin helpottava. Mietin vain, mitä jos en olisi kyseenalaistanut tulosta... Ennen sokerirasitusta kannattaakin siis välttää kaikkea fyysistä rasitusta.

26+0 ja vauvantarvikkeiden saamis-/ hankintaviikko

Viikkojen numerot sen kun vain kasvavat. Tällä viikolla pikkuisen liikkeet ja potkut ovat voimistuneet ja lisääntyneet huomattavasti. Pikkuinen tuntuu potkivan entistä useammin päivän aikana, ja välillä on töitä tehdessä ollut vaikea keskittyä, kun pikkuinen potkii niin kovaa. Mutta ihanaa kyllä, että pikkuinen ilmoittelee itsestään useammin. Huomasin eilen, että napani on alkanut hävitä, tai siis että navan kuoppa on alkanut nousta ja kadota. Napa on lisäksi levinnyt ihan hassun näköiseksi. Otin tänään normaalin mahasivuprofiilikuvan lisäksi kuvan edestäpäin.

 

Saimme viime viikon sunnuntaina V:n siskolta heidän lasten vanhan pinnasängyn ja hoitotason pinnasängyn päälle, lisäksi kävimme tällä viikolla heidän luonaan katsomassa, mitä muuta vauvatavaraa heiltä löytyy. Saimmekin jo mukaan matkasängyn, vauvan peiton, mobilen pinnasänkyyn, itkuhälyttimet, paljon eri kokoisia vauvanvaatteita ja hyppykeinun. Saamme heiltä kaiken tämän lisäksi vielä rintarepun, sitterin ja reunapehmusteet pinnasänkyyn. Olen kyllä niin tyytyväinen ja iloinen, että saamme heiltä näin paljon tavaroita pikkuiselle. 

Kävimme lisäksi ostamassa tällä viikolla pikkuiselle yhdistelmävaunut. Eräässä lastentarvikeliikkeessä oli tarjouksessa yhdistelmävaunuja, ja kävimme niitä katselemassa ja kokeilemassa. Sieltä sitten löytyikin meille sopivat vaunut, jotka saimme heti mukaan. Päädyimme Brion Happy-yhdistelmävaunuihin. Vaunut halusimme ostaa uutena, jotta ne varmasti kestäisivät ainakin kahdella lapsella. Aiomme ostaa myös vaunuihin sopivan turvakaukalon. Vaunut ja kaikki muutkin pikkuisen tavarat ovat edelleen laatikoissa ja muovipusseissa heitettynä vain sikin sokin pikkuisen tulevaan huoneeseen, mutta ajattelin niitä tässä jossain välissä käydä läpi ja vähän kuvailla. 

Lastentarvikeliikkeestä löytyi myös söpö nalle-soittorasia. Luin jostain, että lapsen voisi totuttaa jo raskausaikana soittorasian ääneen soittamalla sitä aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja sitten kun vauva on syntynyt, soittorasian ääni on hänelle tuttu ja hän rauhoittuu siihen. Nyt olenkin muutamana iltana soittanut soittorasiaa pikkuiselle ennen nukkumaanmenoa mahaani vasten. Saa nähdä toimiiko se. 

25+0, hakemuksia ja isyyspakkaus

Eilen oli niin kiirettä isänpäivävierailuiden kanssa, että en ehtinyt blogia päivittämään. Tässä on muutenkin ollut kaikenlaista kiirettä ja olen lisäksi ollut koko ajan niin väsynyt, että asiat tuntuvat kasaantuvan. Viikot tuntuvat vain vilisevän ohi. Maha on kasvanut sen verran, että omat ulkohousut eivät enää mahdu jalkaan, vaan jouduin lainaamaan V:n housuja, että pääsin lenkille. Nyt olen lisäksi joutunut melkein joka yö käymään vessassa, mikä on uutta minulle tässä raskaudessa.

Laitoin viime viikolla Kelaan äitiysraha-, vanhempainraha-, äitiyspakkaus- ja lapsilisähakemukset. Nyt vain sitten odotellaan niiden käsittelyä. Äitiysloman pitäisi alkaa 19.1.2015. Tuntuu hullulta, että siihen on enää vähän yli kaksi kuukautta. 

Kokosin V:lle isänpäivälahjaksi isyyspakkauksen. Olen katsellut muiden blogeissaan esittelemiä isyyspakkauksia, ja alkuraskaudessa ajattelin, etten sellaista kokoaisi, mutta kun isänpäivä nyt sattui osumaan sopivasti tähän väliin, niin päätin sittenkin sellaisen tehdä. Pakkaukseen kokosin juttuja niin tulevalle isälle kuin vauvalle. Kokosin pakkauksen söpöön Muumi-matkalaukkuun. V tykkäsi pakkauksestaan todella paljon.

 

24+0, muutto ja käynti uudessa neuvolassa

Huh huh, muutto suoritettu. Muutto vei kaikki voimani, enkä eilen jaksanut päivittää blogia. Muutto oli fyysisesti raskaampi kuin kuvittelin ja olen ollut joka ilta aivan loppu ja päivisinkin olen koheltanut entistä enemmän väsymyksen takia. Pikkuisella tuntuu kaikki kuitenkin olevan hyvin, sillä potkut ja myllerrykset tuntuvat vain voimistuvan ja maha kasvaa.

Itse muutto meni kyllä yllättävän hyvin. Kannoin omien tuntemuksien mukaan laatikoita ja tavaroita, mutta jätin isommat huonekalut muiden kannettavaksi. Mitään sen suurempia tuntemuksia, kuten supistuksia tai vastaavia, ei tuntunut. Huomasin vain, että oma kunto ei ole entisensä ja välillä maha tuntui olevan tiellä.

Rakastan uutta asuntoamme, vaikka muutamia ongelmia asunnon kanssa on ilmennyt, esimerkiksi kaikki patterit eivät toimi, joten täällä on todella kylmä, ja pesukoneen asennuksen kanssa on ollut hieman haasteita, mutta muuten olen niin onnellinen, että pääsimme uuteen asuntoon. Olemme onneksi saaneet viikonlopun ja tämän päivän aikana laitettua tavaroita paikoilleen, niin täällä ei ole enää niin kauhea kaaos, vaan täällä mahtuu jo jopa kulkemaan. Yläkerta alkaa olla jo hyvässä vaiheessa. Lisäksi saimme eilen haettua tarvittavia/ puuttuvia tavaroita, joten nyt voi vain keskittyä loppujen tavaroiden paikoilleen laittamiseen ja sisustamiseen.

Kävin muuttopäivänämme eli viime viikon torstaina myös uudessa neuvolassamme. Neuvolatäti ja itse neuvola vaikuttivat mukavilta. Varailimme minulle lähinnä erilaisia aikoja, kuten ajan laajaan lääkärintarkastukseen ja sokerirasitukseen, ja juttelimme muutosta, meidän kuulumisista ja siitä, miten raskaus on sujunut tähän mennessä. Lisäksi minulta katottiin hemoglobiini, mikä oli edelleen hyvä. Lääkäriaika on 19.11. ja sokerirasitus 11.11..