32+0 ja joulu

Enää 8 viikkoa laskettuun aikaan. Viikot sen kuin vain vähenevät. Aikaisemmin on tuntunut, että helmikuuhun on vielä pitkä aika, mutta nyt kun joulu on ohi ja tätä kuluvaa vuotta ei ole enää jäljellä montaa päivää, alan oikeasti tajuta, ettei tässä enää olekaan niin paljon aikaa jäljellä. Seuraava odotettava asia minun kalenterissani onkin laskettu aika. 

Joulu meni taas kerran nopeasti, mutta oli kyllä mukavaa. Aattona vanhempani ja siskoni tulivat käymään meillä joulupuurolla, minkä jälkeen kävimme V:n kanssa hautausmaalla ja suuntasimme illaksi V:n perheen luokse. Söimme hyvin ja joulupukkikin kävi oven takana jättämässä lahjasäkit. V oli ostanut minulle toivomani kylpytakin, ja sen lisäksi vielä pinkit reinot, etten kompuroisi meidän portaissa, ja huomioheijastinliivin, että näkyisin mahani kanssa ulkona. V oli jo ennen raskautta huolehtivainen, mutta hänestä on tullut raskauden aikana vielä entistä huolehtivaisempi, mikä on kyllä ihanaa. Pikkuinenkin sai pari pakettia, muun muassa V:n siskonpoika oli itse tehnyt pikkuiselle ihanan pehmolelun. Pikkuinen oli jouluna todella seurallinen. Melkein aina, kun oli enemmän väkeä paikalla, myös pikkuinen oli hereillä ja ilmoitteli itsestään. 

Joulupäivänä kävimme V:n äidin luona syömässä ja V:n mamman ja pappan luona kahvilla. Tapaninpäivänä puolestaan kävimme minun äitini luona syömässä. Oli ihana viettää aikaa kummankin perheen kanssa, mutta kolmen päivän sukuloinnit veivät täysin voimani, varsinkin kun nukuin koko viikon melko huonosti. Viikonloppuna vain latailimme V:n kanssa akkuja. V oli lauantaina kuumeessa, joten olen nyt kauhulla odotellut, iskeekö tauti minuunkin.

31+0 ja 5. neuvolakäynti

Yksi viikko taas takana, ja parin päivän päästä on jo joulu. Olen aina rakastanut joulua ja kaikkia sen perinteitä, ruokia ja ennen kaikkea yhdessäoloa perheen kanssa. Tänä vuonna joulu tulee kuitenkin olemaan erilainen kuin yleensä. Yleensä olen viettänyt joulun perheeni kanssa vanhempieni luona noudattaen aina samoja perinteitä, mutta tänä vuonna vanhempani ja siskoni tulevatkin jouluaattona aamupäivällä käymään meillä, kun taas illan vietämme V:n kanssa V:n perheen parissa. Jännä nähdä, millainen joulu tästä tulee. Mutta ensi vuonna joulu vasta erilainen sitten onkin, kun meitä on kahden sijasta kolme ja on pikkuisen ensimmäinen joulu.

Kasvava maha on nyt alkanut tehdä nukkumisesta hankalaa. Hyvän asennon löytäminen on vaikeaa ja herään joka aamu siihen, että koko selkäni on ihan jumissa ja sitä särkee. Olen tottunut nukkumaan puoliksi mahallani, mikä nykyään ei ole enää mahdollista, joten nukun ihan ihmeellisissä asennoissa ja heräilen, kun pitää käntää kylkeä. Kokeilin viime yönä, olisiko tyynystä mahan tukena jotain apua, mutta yhtä jumissa oli selkä tänäkin aamuna. 

Olen seuraillut tällä viikolla pikkuiselle muodostunutta päivärytmiä. Pikkuinen nukkuu aamuisin yleensä pitkään ja alkaa potkia vasta sen jälkeen, kun olen syönyt aamupalan. Päivällä pikkuinen nukkuu enemmän, kun taas illalla on aktiivisempi ja potkii, pyörii sekä meuhkaa paljon. Minua ei yhtään haittaisi, jos tällainen päivärytmi jatkuisi syntymän jälkeenkin, sillä en ole ollenkaan aamuihminen. Nykyään on myös ihanaa, kun pikkuinen vastaa kosketukseen. Usein kun silittelen mahaa, pikkuinen ilmoittaa itsestään, ja pienen käden tai jalan voi nähdä mahan läpi. Toisinaan taas jos olen pitänyt kättä mahalla pitkään ja otan sen pois, pikkuinen rupeaa potkimaan ja rauhoittuu, kun käden laittaa takaisin. 

Meillä oli tällä viikolla 5. neuvolakäynti. Neuvolatäti oli eri kuin yleensä, mikä ei haitannut V:tä ollenkaan, koska hän ei oikein pidä omasta neuvolatädistämme. Juttelimme kuulumisista ja neuvolatäti kyseli, onko minulla ollut erilaisia vaivoja tai oireita, kuten päänsärkyä, turvotusta tai näköoireita. Mitään näistä ei onneksi ole ollut. Verenpaine oli tälläkin kertaa hyvä ja pissa puhdas. Painoa on tullut nyt noin 5,5 -6 kiloa koko raskauden aikana. Pikkuinen oli pää alaspäin ja sykkeet olivat taas yli 150. Pikkuinen nukkui, kun menimme neuvolaan, eikä kauheasti innostunut, kun neuvolatäti kokeili, miten päin hän mahassa oli. Kohdunpohjan korkeus oli 26 cm, mikä on vähän keskikäyrän alapuolella. Neuvolatäti totesikin, että minulla on aika pieni maha, eikä siinä ole yhtään ylimääräistä. Seuraava neuvola on jo sitten joulun jälkeen 29.12., ja tästä lähtien käyntejä on kuulemma useammin. 

30+0 ja viikon touhuiluja

Enää 10 viikkoa laskettuun aikaan! Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti aika on mennyt, ja jos 30 viikkoa on mennyt näin nopeasti, niin saa nähdä, kuinka nopeasti loput 10 sitten oikein menevät. Oli kyllä hassua tajuta, kuinka vähän raskautta on enää jäljellä, varsinkin kun pikkuinen voi tulla jo aikaisemminkin. Pitäisi pikkuhiljaa ruveta laittamaan pikkuisen huonetta kuntoon, mutta taitaa mennä vasta joulun jälkeen, kun siihen ehdin kunnolla paneutua. Viime viikon uutena vaivana ovat tulleet pahat suonenvedot varsinkin aamuisin ja iltaisin. Olen nyt useampana aamuna herännyt koviin suonenvetoihin pohkeissa ja säärissä. On kestänyt aika kauan ennen kuin olen saanut kivun loppumaan. Yleensä suonenvedot ovat tulleet sen jälkeen, jos olen edellisenä päivänä unohtanut juoda kunnolla. Pitäisikin yrittää muistaa juoda tarpeeksi.

Viime viikko ja viikonloppu olivat aika kiireisiä, ja blogin päivittäminen jäi sen takia eiliseltä. Kävimme äitini ja siskoni kanssa tiistaina joululahjaostoksilla. Äitini osti meille joululahjaksi asioita vauvantarvikkeiden hankintalistalta; vauvan kylpyammeen ja kylpytuen, hoitoalustan yläkerran vessaan ja imetystyynyn. Nyt pikkuiselle tarvittavien asioiden hankintalistalta ei onneksi suuremmista asioista puutu enää kuin turvakaukalo. Huomasin viiden tunnin ostosreissulla, että kroppani ei enää jaksa yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Useamman tunnin kävely aiheutti liitoskipuja ja mahaan alkoi välillä sattua. Jouduinkin istumaan vähän väliä, jolloin kivut aina onneksi helpottivat.

Päätin tänä vuonna, että teen lähes kaikki joululahjat itse. Väkersinkin koko viime viikon joululahjoja sukulaisilleni ja ystävilleni, jotka näin nyt viikonloppuna. Vielä olisi äitini ja siskoni sekä V:n perheen lahjat tehtävänä. Onneksi on tämä viikko vielä aikaa. Askartelin viime viikolla myös kutsut vauvakutsuille, jotka järjestän tammikuun alkupuolella.

Perjantaina lähdin Tampereelle ystäväni luokse yökyläilemään. Sitä ennen kävin matkan varrella mummini luona kahvilla. Oli nyt tehtävä reissu Tampereelle, kun en tiedä, koska sitten seuraavan kerran ehdin/ uskallan/ pystyn siellä päin käymään. Parin tunnin automatka meni yllättävän hyvin, enkä joutunut edes pysähtymään. Pikkuinen potki koko automatkan pitäen minulle seuraa. Launtaina kävin kahvittelemasssa vielä toisen ystäväni kanssa ja kävin mummuni luona ennen kuin lähdin ajamaan takaisin kotiin. Matka sujui taas suhteellisen hyvin. Ainoastaan loppumatkasta ristiselkääni alkoi särkeä, mutta selvisin pysähtymättä. Illalla kävimme vielä V:n siskonpojan syntymäpäivillä.

Eilen meillä oli tuparit sukulaisille. Tein onneksi jo osan tarjottavista viikolla ja lauantai-iltana, mutta silti tuli vähän kiire saada kaikki valmiiksi. Oli ihana nähdä sukulaisia pitkästä aikaa, vaikka aika hässäkkä 20 ihmisen kyläilyssä kyllä oli ja illalla olin aivan loppu. Onneksi voin tänään vain olla ja levätä. Kaikkien mielestä mahani oli taas kasvanut hirveästi ja laskeutunut alemmas.

29+0 ja erikoislääkärikäynti

Eilen tuli taas yksi viikko täyteen, mutta koska olimme kyläilemässä melkein koko eilispäivän, blogitekstin kirjoittaminen jäi. Mahakuvan kuitenkin otin eilen aamulla. Pikkuinen on kuluneen viikon aikana alkanut möyriä ja kääntyillä mahassa paljon enemmän tai sitten vain tunnen nuo möyrinnät nyt paremmin. Pikkuinen on myös löytänyt kylkiluuni ja ruvennut potkimaan niitä, mikä ei tunnu kauhean mukavalta. 

Meillä oli viime viikon keskiviikkona erikoislääkärikäynti äitiyspoliklinikalla minulla olevan perinnöllisen geenimutaation takia. Tuon geenimutaation takia minulla on suurempi riski saada veritulppa, ja raskaus vielä kasvattaa tuota riskiä huomattavasti. Veritulppaa minulla ei kuitekaan ole koskaan ollut. Lääkäri määräsi minulle Klexane-napapiikit ehkäisemään veritulppien muodostumista. Loppuraskauden ajan ja 6 viikkoa synnytyksen jälkeen pistän lääkettä kerran päivässä navan seudulle. Onneksi piikki on todella pieni, eikä sen laittaminen loppujen lopuksi ole niin paha juttu, vaikka ei se kyllä ole mitenkään mukavaakaan. Mutta parempi nyt näin, jos sillä välttää veritulpan.

Lääkäri myös ultrasi pikkuista. Oli ihana päästä näkemään pikkuinen, vaikka nyt kun pikkuinen alkaa olla jo niin iso, ei ultrauksessa kauhean selkeää kuvaa saanut. Pikkuinen oli tällä kertaa pää alaspäin, ja painoarvioksi tuli 1250 g, mikä on kuulemma keskikäyrällä. Kaikki oli onneksi pikkuisella hyvin. Lääkäri yritti katsella sukupuoltakin, mutta tällä kertaa pikkuinen piti jalat tiukasti yhdessä. Seuraavan kerran näemme pikkuisen tammikuun lopussa, kun menen uudestaan erikoislääkärille noiden pistosten takia ja samalla tehdään synnytystapa-arvio.

28+0 ja viimeisen raskauskolmanneksen alkaminen

Nyt alkoi sitten raskauden viimeinen kolmannes, ja laskettuun aikaan on enää 12 viikkoa jäljellä. Ihan hullua, kuinka nopeasti aika on mennyt ja kuinka vähän on enää jäljellä verrattuna jo kuluneisiin viikkoihin. Liitoskivut ovat jatkuneet edelleen, mutta kivut eivät ole onneksi joka päivä olleet pahoja. Särkylääkkeitä en ole ottanut, koska Panadol ei minulla auta ja levossa kivut eivät tunnu. Pahin päivä kipujen suhteen oli keskiviikko, kun kävin tutustumassa lähimetsään, ja lenkistä tulikin yli tunnin pituinen, kun en yhtään tiennyt, missä olin tai minne minun olisi kannattanut mennä. Illalla kivut olivat todella tuskaisia.

Nyt ei enää villakangastakkini alin nappi mene kiinni, joten olen joutunut siirtymään vanhaan toppatakkiini, joka on vielä vähän turhan kuuma näillä keleillä, eikä mene kyllä sekään enää kauaa kiinni. Tuntuu, että maha on kasvanut taas ihan hirveästi vain viikon aikana. Pikkuisen potkut ja liikkeet sen kun vain voimistuvat, ja pikkuinen pyörii mahassa paljon. Potkuja tulee paljon päivän aikana eri puolille mahaa.

 Inventoin tällä viikolla meillä jo olevat vauvanvaatteet, ja minun piti niitä kuvailla, mutta tajusin käytyäni kaikki vaatteet läpi ja laitettuani ne jo pois, että en ollut ottanut yhtään kuvaa. En sitten jaksanut enää kaivaa vaatteita esiin, vaan päätin siirtää kuvaamisen toiseen kertaan. Inventointi tuli kyllä tarpeeseen, sillä en ollut kaikkia saatuja vaatteita vielä käynyt kunnolla läpi, enkä tiennyt, mitä meiltä jo löytyy. Samalla sain järjestettyä vaatteet kokojen mukaan. Inventoinnin tuloksena oli, että meillä on enemmän yli 70 cm vaatteita, mutta taas alle 70 cm vaatteita tarvitaan lisää. Hankintalistalla on siis tällä hetkellä ainakin pienempiä bodyja, housuja ja 56 cm toppahaalari/ -pussi. Eilen saimme V:n siskolta heidän vanhan sitterin ja rintarepun. Rintareppu on BabyBjörnin ja sopii jo vastasyntyneelle. Olen kyllä niin tyytyväinen, että saimme sen heiltä. Pitää vain opetella käyttämään sitä. 

27+0, 4. neuvolakäynti ja lääkärikäynti

Yksi viikko taas takana ja enää viikko viimeisen raskauskolmanneksen alkamiseen. Olen nyt noin viikon verran kärsinyt liitoskivuista, ja liikkuminen on niiden takia ollut välillä vaikeaa. Kipu on ollut pahinta sen jälkeen, jos olen istunut kauan paikoillani tai jos olen liikkunut päivän aikana enemmän. En kuitenkaan valita, sillä olen selvinnyt muuten raskaudessani niin helpolla. Eikä kipuja ole onneksi koko ajan, vaan ne ovat aaltoilleet viikon aikana. Välillä on ollut parempia päiviä ja välillä huonompia. Minulla on parin viime viikon aikana alkanut tulla maitoa, ei kyllä mitenkään suuria määriä, mutta kuitenkin sen verran, että muutaman kerran on paitaan tullut märkä läntti, kun minulla ei ole ollut rintaliivejä. Lisäksi maha tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia tällä hetkellä. 

Meillä oli tällä viikolla 4. neuvolakäynti ja samalla lääkärikäynti. Neuvolakäynti oli hieman sekava, sillä siellä oli kaksi neuvolatätiä, jotka kumpikin touhottivat koko ajan jotakin. V oli myös mukana. Juttelimme yleisistä kuulumisista sekä hieman täyttämästämme voimavaramittarista, jossa ei kuitenkaan mitään ihmeellistä noussut esiin. Lisäksi kuulin toisen sokerirasituskokeeni tulokset, jotka olivat siis hyvät, eikä minulla ole raskausdiabetestä. Verenpaineeni oli myös hyvä, vähän korkeampi kuin ennen, mihin saattoi kyllä vaikuttaa kävelymatka neuvolalle. 

Painoni oli neuvolan vaa'an mukaan muka tippunut 600 g viime neuvolakäynnistä, mutta en siihen neuvolassa kauheasti kiinnittänyt huomiota, kun tilanne oli muutenkin sekava, eikä neuvolatäti siitä mitään sanonut. Kotona neuvolakorttia katsellessani vasta tajusin, että kotivaaka näyttää 2 kiloa enemmän kuin neuvolan vaa'an lukema. Myös äitini vaaka näytti tuon 2 kiloa enemmän. Kotivaakani oli edellisen neuvolan vaa'an kanssa aika lailla samoissa lukemissa, mutta tuo kahden kilon heitto uuden neuvolan vaa'an kanssa tuntuu oudolta. Pitää muistaa ensi kerralla mainita asiasta. Neuvolan vaa'an mukaan painoa siis olisi tullut vain 3 kiloa koko raskausaikana, mutta kotivaa'an mukaan 5 kiloa. 

Lääkärikäynnillä kuunneltiin pikkuisen sydänääniä ja tehtiin minulle gynekologinen tutkimus. Pikkuisen syke oli 155 ja liikkeet normaalit. Kohdunsuuni oli 3 cm, kiinteä ja kiinni. Kohdunpohjan korkeus oli 23 cm ja edelleen keskikäyrällä. Keskustelimme lääkärikäynnillä lisäksi liitoskivuistani sekä tulevasta erikoislääkärikäynnistäni. Joudun käymään erikoislääkärillä, koska suvussamme on geenimutaatio, jonka takia minulla on suurempi riski saada veritulppa. Veritulppia minulle ei ole koskaan ollut, mutta raskaus on yksi suurimmista riskeistä saada sellainen. Erikoislääkärikäynnillä arvioidaankin, tarvitsenko lääkitystä ennalta ehkäisemään mahdollisia veritulppia.

Tällä viikolla tuli postissa äitiyspakkaus, jonka kävin jo hakemassa. Huomenna ajattelin tehdä hieman vauvanvaateinventaariota, niin näen, mitä meillä jo on ja mitä meidän vielä täytyy hommata.

Sokerirasituskoe tai siis sokerirasituskokeet

Minulla oli jo viime viikon tiistaina sokerirasitus, joka ei sitten mennytkään aivan putkeen. V oli sinä aamuna töissä, joten en päässyt laboratoriolle autolla. No ajattelin sitten, että menen bussilla. Mutta kun katselin reittioppaasta aikataluja, reittiopas käski minua kävelemään 4 km matkan sairaalalle tai sitten kävelemään 2 km ja menemään kahdella eri bussilla. Päätin sitten mennä pyörällä sairaalalle, mikä oli virhe. 

Minulle tuli aamulla kiire, ja poljin sairaalalle tuon 4 km matkan todella kovaa. Olinkin hikinen, hengästynyt ja aivan loppu, kun pääsin sairaalalle. 12 tunnin paaston jälkeen pyörälenkki oli huonoin mahdollinen idea. En ehtinyt edes istua alas, kun minut jo kutsuttiin näytteenottohuoneeseen. Mainitsin näytteenottajalle, että poljin sairaalalle, mutta hän ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Harjoittelija otti minulta verikokeen ja antoi sokerilitkun juotavaksi. Se ei ollut niin pahaa kuin kuvittelin. Odotin tunnin, minkä jälkeen minulta otettiin verikoe, ja siitä tunnin odottelun jälkeen seuraava. Ensimmäisen tunnin jälkeen minulle tuli hieman paha olo, mikä meni kyllä ohi. Lisäksi olin koko ajan todella väsynyt ja harjoittelija rikkoi verta ottaessaan verisuoneni, joten käteni oli todella kipeä. Olin ajatellut, että ostan sokerirasituksen jälkeen jotain syötävää sairaalan kanttiinista, mutta kanttiini olikin kiinni. Onneksi minulla oli sentään trippi, banaani ja välipalakeksi mukana, niin sain vähän verensokeria nostettua ennen 4 km paluumatkaa kotiin. En kuitenkaan meinannut jaksaa polkea kotiin, ja päästyäni kotiin olin fyysisesti aivan loppu. 

Päivällä neuvolantäti soitti minulle tuloksista. Paastoarvoni oli 5,4 eli 0,1 yli sallitun 5,3:n ja diagnoosina raskausdiabetes. Kaksi muuta arvoa olivat ok. Olin aivan järkyttynyt ja masentunut raskausdiabetesdiagnoosista, koska en edes ollut ajatellut, että minulla voisi se olla, kun riskitekijöitä ei kohdallani ole. Sovimme neuvolatädin kanssa minulle ajan, jossa opetettaisiin minua mittamaan sokeriarvoja ja katsottaisiin ruokavaliotani.

En voinut kuitenkaan uskoa diagnoosia ja lähipiirinikin ihmetteli asiaa. Aloinkin illalla pohtia, olisiko tulokseen voinut vaikuttaa jokin asia, esimerkiksi pyöräily sairaalalle. Googlettelin tietoa raskausdiabeteksestä, ja löysin erään keskustelupalstan, jossa joku oli kirjoittanut, että fyysinen rasitus ennen sokerirasitusta nostaa paastoarvoa. Löysin aiheesta myös muuta tietoa. Minulle annetuissa ohjeissa ennen sokerirasitusta ei sanottu mitään fyysisestä rasituksesta, mutta yleisissä laboratorio-ohjeissa lukee, että ennen verikoetta pitäisi välttää fyysistä rasitusta ja ennen näytteenottoa pitäisi istua vähintään 15 minuuttia verenkierron tasaantumiseksi, koska muuten arvot voivat vääristyä.

Soitinkin seuraavana päivänä neuvolaan, että haluaisin uusia sokerirasituksen, jos pyöräily sairaalalle on voinut vaikuttaa arvoihini. Neuvolantäti ei innostunut asiasta, vaikka myönsikin, että fyysinen rasitus on voinut vaikuttaa arvoihini, vaan sanoi, että mielummin nyt mittailen sokerirvoja kotona ja katsotaan sitten, mikä on tilanne. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että papereihini olisi jäänyt raskausdiabetesdiagnoosi, joka olisi voinut vaikuttaa moneen asiaan loppuraskaudessa ja synnytyksessä sekä synnytyksen jälkeen, lisäksi olisin joutunut mittailemaan arvoja monta kertaa päivässä turhaan, jos diagnoosi olisi ollut väärä ja johtunut vain fyysisestä rasituksesta. Vaadinkin, että pääsen uuteen sokerirasitukseen. Neuvolantäti yritti perustella minulle, kuinka on nyt hyvä, että sain raskausdiabetesdiagnoosin, niin minua seurataan tarkemmin. Minua diagnoosi ei kauheasti lämmittänyt, kun en ollut varma, onko se oikea. Lopulta jankatessani asiaa neuvolatäti suostui siihen, että pääsen uuteen sokerirasitukseen.

Kävin sitten eilen uudessa sokerirasituksessa, joka oli huomattavasti mukavampi kokemus kuin ensimmäinen, kun pääsin tällä kertaa sinne autolla. Vältin tarkoituksellisesti aamulla kaikkea fyysistä rasitusta ja menin paikalle ajoissa, jotta ehdin istua sen 15 minuuttia ennen näytteenottoa. Tällä kertaa kaikki arvoni olivat hyvät, ja minulla EI siis ole raskausdiabetestä. Aikaisempi paastoarvon ylitys johtui pyöräilystäni sairaalalle.Tieto oli hyvin helpottava. Mietin vain, mitä jos en olisi kyseenalaistanut tulosta... Ennen sokerirasitusta kannattaakin siis välttää kaikkea fyysistä rasitusta.

26+0 ja vauvantarvikkeiden saamis-/ hankintaviikko

Viikkojen numerot sen kun vain kasvavat. Tällä viikolla pikkuisen liikkeet ja potkut ovat voimistuneet ja lisääntyneet huomattavasti. Pikkuinen tuntuu potkivan entistä useammin päivän aikana, ja välillä on töitä tehdessä ollut vaikea keskittyä, kun pikkuinen potkii niin kovaa. Mutta ihanaa kyllä, että pikkuinen ilmoittelee itsestään useammin. Huomasin eilen, että napani on alkanut hävitä, tai siis että navan kuoppa on alkanut nousta ja kadota. Napa on lisäksi levinnyt ihan hassun näköiseksi. Otin tänään normaalin mahasivuprofiilikuvan lisäksi kuvan edestäpäin.

 

Saimme viime viikon sunnuntaina V:n siskolta heidän lasten vanhan pinnasängyn ja hoitotason pinnasängyn päälle, lisäksi kävimme tällä viikolla heidän luonaan katsomassa, mitä muuta vauvatavaraa heiltä löytyy. Saimmekin jo mukaan matkasängyn, vauvan peiton, mobilen pinnasänkyyn, itkuhälyttimet, paljon eri kokoisia vauvanvaatteita ja hyppykeinun. Saamme heiltä kaiken tämän lisäksi vielä rintarepun, sitterin ja reunapehmusteet pinnasänkyyn. Olen kyllä niin tyytyväinen ja iloinen, että saamme heiltä näin paljon tavaroita pikkuiselle. 

Kävimme lisäksi ostamassa tällä viikolla pikkuiselle yhdistelmävaunut. Eräässä lastentarvikeliikkeessä oli tarjouksessa yhdistelmävaunuja, ja kävimme niitä katselemassa ja kokeilemassa. Sieltä sitten löytyikin meille sopivat vaunut, jotka saimme heti mukaan. Päädyimme Brion Happy-yhdistelmävaunuihin. Vaunut halusimme ostaa uutena, jotta ne varmasti kestäisivät ainakin kahdella lapsella. Aiomme ostaa myös vaunuihin sopivan turvakaukalon. Vaunut ja kaikki muutkin pikkuisen tavarat ovat edelleen laatikoissa ja muovipusseissa heitettynä vain sikin sokin pikkuisen tulevaan huoneeseen, mutta ajattelin niitä tässä jossain välissä käydä läpi ja vähän kuvailla. 

Lastentarvikeliikkeestä löytyi myös söpö nalle-soittorasia. Luin jostain, että lapsen voisi totuttaa jo raskausaikana soittorasian ääneen soittamalla sitä aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja sitten kun vauva on syntynyt, soittorasian ääni on hänelle tuttu ja hän rauhoittuu siihen. Nyt olenkin muutamana iltana soittanut soittorasiaa pikkuiselle ennen nukkumaanmenoa mahaani vasten. Saa nähdä toimiiko se. 

25+0, hakemuksia ja isyyspakkaus

Eilen oli niin kiirettä isänpäivävierailuiden kanssa, että en ehtinyt blogia päivittämään. Tässä on muutenkin ollut kaikenlaista kiirettä ja olen lisäksi ollut koko ajan niin väsynyt, että asiat tuntuvat kasaantuvan. Viikot tuntuvat vain vilisevän ohi. Maha on kasvanut sen verran, että omat ulkohousut eivät enää mahdu jalkaan, vaan jouduin lainaamaan V:n housuja, että pääsin lenkille. Nyt olen lisäksi joutunut melkein joka yö käymään vessassa, mikä on uutta minulle tässä raskaudessa.

Laitoin viime viikolla Kelaan äitiysraha-, vanhempainraha-, äitiyspakkaus- ja lapsilisähakemukset. Nyt vain sitten odotellaan niiden käsittelyä. Äitiysloman pitäisi alkaa 19.1.2015. Tuntuu hullulta, että siihen on enää vähän yli kaksi kuukautta. 

Kokosin V:lle isänpäivälahjaksi isyyspakkauksen. Olen katsellut muiden blogeissaan esittelemiä isyyspakkauksia, ja alkuraskaudessa ajattelin, etten sellaista kokoaisi, mutta kun isänpäivä nyt sattui osumaan sopivasti tähän väliin, niin päätin sittenkin sellaisen tehdä. Pakkaukseen kokosin juttuja niin tulevalle isälle kuin vauvalle. Kokosin pakkauksen söpöön Muumi-matkalaukkuun. V tykkäsi pakkauksestaan todella paljon.

 

24+0, muutto ja käynti uudessa neuvolassa

Huh huh, muutto suoritettu. Muutto vei kaikki voimani, enkä eilen jaksanut päivittää blogia. Muutto oli fyysisesti raskaampi kuin kuvittelin ja olen ollut joka ilta aivan loppu ja päivisinkin olen koheltanut entistä enemmän väsymyksen takia. Pikkuisella tuntuu kaikki kuitenkin olevan hyvin, sillä potkut ja myllerrykset tuntuvat vain voimistuvan ja maha kasvaa.

Itse muutto meni kyllä yllättävän hyvin. Kannoin omien tuntemuksien mukaan laatikoita ja tavaroita, mutta jätin isommat huonekalut muiden kannettavaksi. Mitään sen suurempia tuntemuksia, kuten supistuksia tai vastaavia, ei tuntunut. Huomasin vain, että oma kunto ei ole entisensä ja välillä maha tuntui olevan tiellä.

Rakastan uutta asuntoamme, vaikka muutamia ongelmia asunnon kanssa on ilmennyt, esimerkiksi kaikki patterit eivät toimi, joten täällä on todella kylmä, ja pesukoneen asennuksen kanssa on ollut hieman haasteita, mutta muuten olen niin onnellinen, että pääsimme uuteen asuntoon. Olemme onneksi saaneet viikonlopun ja tämän päivän aikana laitettua tavaroita paikoilleen, niin täällä ei ole enää niin kauhea kaaos, vaan täällä mahtuu jo jopa kulkemaan. Yläkerta alkaa olla jo hyvässä vaiheessa. Lisäksi saimme eilen haettua tarvittavia/ puuttuvia tavaroita, joten nyt voi vain keskittyä loppujen tavaroiden paikoilleen laittamiseen ja sisustamiseen.

Kävin muuttopäivänämme eli viime viikon torstaina myös uudessa neuvolassamme. Neuvolatäti ja itse neuvola vaikuttivat mukavilta. Varailimme minulle lähinnä erilaisia aikoja, kuten ajan laajaan lääkärintarkastukseen ja sokerirasitukseen, ja juttelimme muutosta, meidän kuulumisista ja siitä, miten raskaus on sujunut tähän mennessä. Lisäksi minulta katottiin hemoglobiini, mikä oli edelleen hyvä. Lääkäriaika on 19.11. ja sokerirasitus 11.11.. 

23+0, pakkaamista ja vakuutusasioita

Tajusin tänään viikottaista mahakuvaa ottaessani, että se on viimeinen mahakuva, jonka otan tässä asunnossa. Seuraavan mahakuvan otan nimittäin sitten uudessa asunnossamme. En saanut otettua kuvaa ilman mahan kohdalle tulevia varjoja. Laitoin seinätarramme muuton takia peiliin kiinni, että ne pysyvät hyvänä, enkä jaksanut niitä enää ruveta irottelemaan kuvan takia, joten siksi mahassa näkyy hassut varjot. 

 Pikkuinen on tällä viikolla ruvennut liikkumaan enemmän, ja potkuja on alkanut tulla eri puolille mahaa. Ennen tätä viikkoa pikkuinen on potkinut lähinnä alavatsan kohdalla, mutta nyt potkuja tulee jokapuolelle ja useammin pitkin päivää.

Tämä viikko on mennyt pääasiassa tavaroita pakkaillessa. Nyt olen saanut melkein kaiken, mitä tässä vaiheessa olen voinut pakata, pakattua. Vielä on muutamia astioita, vaatteita ja muita päivittäin tarvittavia tavaroita pakkaamatta, jotka pakkaan vasta sitten ensi viikolla. Asunnossamme alkaa olla aika ahdasta, kun jokapuolella on muuttolaatikoita ja jätesäkkejä. Onneksi enää muutama päivä tätä kaaosta. Kävimme eilen siskoni kanssa jo siivoilemassa uuden asunnon keittiötä. Onneksi asunto oli suht siisti verrattuna siihen, missä kunnossa tämä vanha asuntomme oli, silloin kun tänne muutimme. Huomenna minun olisi tarkoitus mennä jatkamaan siivousta.

Saimme tällä viikolla hoidettua myös vakuutusasiamme kuntoon, ja nyt on pikkuisellekin hommattu vauvavakuutus. Päädyimme ottamaan kaikki vakuutuksemme LähiTapiolasta, sillä keskittämällä vakuutukset sinne, saimme ne halvimmalla verrattuna muihin vakuutusyhtiöihin, ja vauvavakuutuksen ehdot olivat mielestämme parhaat, lisäksi plussaa LähiTapiolassa on, että vakuutuksista saa S-bonuksia. 

3. neuvolakäynti ja uusi neuvola

Meillä oli eilen meidän kolmas ja samalla viimeinen neuvolakäynti vanhassa neuvolassa, sillä muuton takia neuvolamme vaihtuu. Sain neuvolasta todistuksen, että raskaus on kestänyt 154 päivää. Nyt voin siis hakea äitiys- ja vanhempainrahaa sekä äitiysavustusta. Kävimme neuvolakäynnillä läpi myös noiden hakemusten täyttämistä. Ajattelin lähettää nuo hakemukset vasta ensi viikolla, kun osoitteemme on virallisesti muuttunut, kun niillä nyt ei vielä mikään hätä ole. Outoa ajatella, että raskaus on kestänyt jo yli 154 päivää.

Muuten puhuimme neuvolassa lähinnä neuvolan vaihdosta ja asioista, jotka olisivat olleet ajankohtaisia, mutta jotka minun pitää nyt sitten hoitaa uuden neuvolan kanssa, muun muassa lääkäriajan ja sokerirasituksen varaaminen, perhevalmennukset ja esitietolomakkeen täyttö synnytyssairaalaa varten. 

Lisäksi käynnillä mitattiin paino, verenpaine ja ensimmäistä kertaa kohdunpohjan korkeus, sekä kuunneltiin pikkuisen sydänääniä. Painoa on nyt tullut koko raskauden aikana yhteensä noin 4 kiloa. Verenpaine oli taas todella alhainen ja neuvolatäti varoitteli edelleen huimaamisesta. Kohdunpohjan korkeus oli 19 cm, mikä oli ihan keskikäyrällä. Pikkuisen sydänäänet olivat taas yli150 ja liikkeet olivat normaalit. 

Tänään soittelin meidän uuteen neuvolaan. Uusi neuvolatäti vaikutti ainakin puhelimessa todella mukavalta. Menen ensi viikon torstaina käymään uudessa neuvolassa, kun hoidettavia asioita on nyt niin paljon, että ne on kuulemma helpompi käydä hoitamassa kasvotusten.Tuo torstai vain sattuu olemaan virallinen muuttopäivämme, mutta enköhän minä muuton lomassa hetkeksi neuvolaan ehdi. Saammekin nimittäin avaimet uuteen asuntoon jo huomenna ensi viikon sijaan ja vanha asukas lupaili alustavasti, että asunto olisi tyhjänä jo perjantaina. Huonekalujen muutto menee kuitenkin vasta ensi viikon torstaihin, koska V lähtee viikonloppuna laivalle ja koska V on ottanut sen ensi viikon torstain töistä vapaaksi muuttoa varten. Pienempää tavaraa viemme kuitenkin varmaan jo aikaisemmin. Viikonloppuna ajattelin jo mennä siivoilemaan uutta asuntoa.

22+0 ja pakkaamisen aloittaminen

Yksi viikko taas kulunut. Nyt maha on kasvanut sen verran, että kohta ei enää mahdu omat siistit ulkotakit päälle. Vielä saan juuri ja juuri napit kiinni, mutta varsinkin iltaisin alkaa tehdä tiukkaa. En viitsisi uutta takkia ostaa, sillä sain kaveriltani toppatakin, joka mahtuu mahankin kanssa, mutta se on vielä näillä keleillä turhan kuuma. Pitää kai yrittää noiden vanhojen takkien kanssa pärjätä tai sitten käyttää hetken aikaa sporttisempia ulkoilutakkeja.

 
Pikkuinen touhottaa ja potkii mahassa edelleen useamman kerran päivän aikana. Olen huomannut, että nykyään varsinkin sen jälkeen, kun olen syönyt, pikkuinen aloittaa kovan jumppaamisen. Kävin itsekin tänään pitkästä aikaa "jumppailemassa", kun kävimme V:n kanssa kuntosalilla ja uimahallissa. En ole pikkulenkkejä enempää jaksanut viime viikkoina tehdä, sillä olen ollut niin väsynyt. Olikin tänään kiva päästä kuntoilemaan. Huomenna sängystä ylös pääseminen voi kyllä olla vaikeaa, kun nyt jo tuntuu mukavasti lihaksissa pidempi tauko.

Paras ystäväni kävi tällä viikolla meillä yökyläilemässä. Oli niin ihana päästä puhumaan raskaudesta, pikkuisesta ja tulevasta oikein kunnolla tyttöjen kesken. 

Aloitin eilen pakkaamaan tavaroitamme muuttoa varten. Tajusin alkuviikosta, että muuttoomme on jäljellä enää noin kaksi viikkoa, ja että meillä oli vaikka mitä asioita vielä hoitamatta. Onneksi saimme niitä tämän viikon aikana hoidettua. Kotivakuutus uuteen kotiin puuttuu edelleen, sillä olemme kilpailuttaneet eri vakuutusyhtiöitä kotivakuutuksen ja vauvavakuutuksen suhteen ja yhdestä vakuutusyhtiöstä emme ole vielä tarjousta saaneet. Toivottavasti huomenna saamme sen, niin voimme sitten valita mieleiset.

Nyt koti on aika kaaoksessa, kun pakkaamiseni on vielä vaiheessa. Ajattelin olla käytännöllinen ja pakata samaan huoneeseen ja tiettyihin kaappeihin tai laatikostoihin menevät tavarat omiin laatikkoihinsa, niin tavaroiden purkaminen on sitten helpompaa, kun tavaroiden paikat tulevat uudessa kodisssa muuttumaan aika paljon verrattuna vanhaan. Se vain tarkoittaa sitä, että nyt meillä roikkuu puoliksi täysiä laatikoita ympäri olohuonetta odottamassa pakkaamisen jatkamista. No mutta onneksi tätä kaaosta ei kauaa kestä. Tuntui ihanalta kasata lastenhuoneeseen meneviä tavaroita omaan laatikkoonsa. Odotan jo sen huoneen sisustamista. <3

21+0 ja vauvanvaate-juttuja

Olipa outoa ottaa viikon mahakuva sunnuntaina, kun ehdin jo tottua torstaihin, mutta nyt on helpompi seurata raskautta, kun lasken viikkoja neuvolan kanssa samaan tahtiin. Ja kun pikkuinen kokonsa puolesta noita viikkoja vastasi rakenneultrassa, niin loogista laskea nyt sitten sen mukaan. Maha on nyt kuluneen viikon aikana kasvanut aika paljon, ja useampi ihminen on siitä minulle sanonut.

Olen kyllä maailman onnellisin meidän pienestä pojasta. Mutta on pakko myöntää, että rakenneultran jälkeen minun täytyi hieman uudelleenasennoitua pikkuiseen, koska minulla oli alkuraskauden ajan tyttöolo. Nyt olen kuitenkin jo täysin tottunut ajatukseen, että meille tulee poika, ja olen todella onnellinen ja innoissani pojasta. Meille ei tosiaan ollut väliä, tuleeko tyttö vai poika, koska haluaisimme kumpaakin sukupuolta perheeseen. V:n suku saa vielä vähän aikaa odotella tyttöä, mutta meillä on kuitenkin lisää lapsia suunnitelmissa, että saa nähdä, onko seuraava sitten tyttö. Eilen mietimme V:n kanssa pojalle nimeä, ja nyt on pari vaihtoehtoa listalla.

Kävimme siskoni kanssa rakenneultran jälkeen katselemassa vauvanvaatteita, mutta en löytänyt kaupoista hirveästi mitään minua miellyttävää. Joko vaatteiden väri ei miellyttänyt minua tai sitten vaatteista ei ollut pieniä kokoja tai sitten ne olivat todella kalliita. En tykkää tällä hetkellä vaatekaupoissa olevista hailuista väreistä, vaan kaipaisin kunnon värejä ja kivoja kuvioita tai kuvia vaatteisiin. En tykkää varsinkaan niistä haaleista beigen ja ruskean sävyistä, joita on paljon. Mukaani tarttui tuolta reissulta vain kolmet sukat. Kävimme kuitenkin eilen siskoni kanssa lastenkirppiksellä, mistä sitten löytyikin enemmän kivoja ja omaa silmää miellyttäviä vaatteita. Mukaan tarttui useampi vaate.

Kävin lisäksi perjantaina isäni luona inventoimassa minun ja sisarusteni vanhat vauvanvaatteet. Nyt kun odotamme poikaa, suurin osa vanhoista vaatteista karsiutui pois, sillä minun ja siskoni vaatteita olisi löytynyt paljon enemmän kuin veljeni. Sinänsä ymmärrettävää, kun veljeni vaatteet ovat jo melkein 30 vuotta vanhoja. Pienimpiä kokoja oli todella vähän, mutta kokoja 70 ja 80 löytyikin sitten aika paljon. Nyt pitää siis ostella alkuun pienempiä kokoja ja katsella sitten vasta myöhemmin, mitä isompia vaatteita poika tarvitsee. 

Rakenneultra

Meillä oli tänään aamulla rakenneultra, mitä olin odottanut todella paljon. Oli niin ihana nähdä pikkuinen pitkästä aikaa. Pikkuinen oli kasvanut huimasti, ja painoarvion perusteella vastasi viikkoja 20+4. Kaikki oli pikkuisella hyvin ja kaikki vaikutti normaalilta, mikä oli ihana kuulla. Pikkuinen oli perätilassa ja makoili pienessä kippurassa jalat ristissä, eikä suostunut millään vaihtamaan asentoa. Toinen käsi oli koko ajan kasvojen edessä, mutta saimme silti onneksi monta hyvää kuvaa.

Ja sitten se sukupuoli... Kaikista tyttötuntemuksistani huolimatta meille tulee pieni poika. <3 Sen verran auliisti pikkuinen esitteli sukukalleuksiaan, että kätilökin sanoi, että on ihme, jos meille tulee tyttö. Saimme selvän kuvankin näistä sukukalleuksista. Olo on onnellinen ja olemme V:n kanssa todella iloisia pienestä pojastamme. Onnen kyyneleet tulivat kotimatkalla, kun katselin pikkuisen kuvia. Olin kyllä jo valmistautunut, että pääsen tänään ostelemaan pieniä mekkoja ja vaaleanpunaisia vaatteita, mutta olen yhtä onnellinen siitä, että pääsenkin ostelemaan pieniä poikienvaatteita. Tärkeintä on, että pikkuisella oli kaikki hyvin.

Koska pikkuinen nyt vastasi kokonsa puolesta viikkoja 20+4 ja sen mukaan on merkitty laskettuaika neuvolakorttiin, ajattelin siirtyä laskemaan viikkoja sen mukaan eli viikkojen vaihtuminen siirtyy torstaista sunnuntaille. Viikottainen mahakuva tuleekin sitten vasta sunnuntaina.

20+0, puoliväli ja tuliaiset Englannista

Eilen tuli raskauden puoliväli täyteen, mutta en työkiireiden takia ehtinyt päivittämään blogia. Tämä raskauden ensimmäinen puolikas on kyllä mennyt nopeasti. Tuntuu uskomattomalta, että pikkuinen on ollut mahassani jo niin kauan ja että puolet raskaudesta on enää jäljellä. Ensi viikon torstaina on rakenneultra, mitä odotan todella paljon. Ihana nähdä pikkuinen pitkästä aikaa. Tällä viikolla on palannut lamaannuttava väsymys. Aamuisin sängystä nouseminen on todella vaikeaa ja päivällä olen muutenkin fyysisesti aivan loppu. Ajatus ei myöskään tunnu toimivan ollenkaan. Maha kasvaa vähitellen ja painoa on nyt raskausaikana tullut yhteensä noin 2 kg.

Siskoni palasi tällä viikolla Engannista puolen vuoden työssäolon jälkeen takaisin Suomeen. Oli niin ihana saada sisko kotiin ja oli ihana pitkästä aikaa päästä puhumaan kasvotusten. Siskoni odottaa todella innoissaan pikkuista (hän taitaa olla sukulaisista kaikista innokkain) ja hän toi pikkuiselle Englannista suloisia tuliaisia, Leijonakuningas-haalarin ja -helistimen. Hetki kyllä vielä menee ennen kuin tuliaisia päästään käyttämään.

19+0 ja tyttö vai poika -pohdintaa

Viikko enää raskauden puoliväliin. Ihan hullua. Toisaalta aika on kulunut todella nopeasti, toisaalta on ollut niitä viikkoja, kun aika on tuntunut matelevan. Rakenneultraankin on enää kaksi viikkoa.

Raskauden puolivälin ja rakenneultran lähestyessä ihmiset ovat alkaneet kysellä ja arvuutella, kumpaa odotamme, tyttöä vai poikaa. Minulla on ollut tyttöfiilis jo pidemmän aikaa, eikä se ole muuttunut. Meille ei kuitenkaan ole väliä, kumpi meille syntyy, kumpikin on yhtä toivottu. Suvussa on kuitenkin tyttötoiveita poikarunsauden vuoksi. V:n äiti veikkasi alhaalla olevan mahani vuoksi, että meille olisi tulossa tyttö, mutta saa nähdä. Tein tänään aikani kuluksi netistä löytämiäni leikkimielisiä tyttö vai poika -testejä.

-Vau.fi:n testin (vau.fi) mukaan odotan suuremmalla todennäköisyydellä tyttöä. 
-Kiinalaisen syntymäkalenterin (vau.fi) mukaan meille olisi myös tulossa tyttö. (Hedelmöitys tapahtui toukokuussa ja kalenterin mukaan ikäni on 27.)  
-Sitten tein tämän netistä löytämäni testin:

Tyttö / Poika

Vatsasi on levinnyt sivulle. / Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.

Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä. / Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa.(Kumpaakin on tehnyt mieli, niin kuin ennen raskauttakin.)

Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiota / Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.
(Kumpanakin ajankohtana kokeilimme, joten en ole varma, kummasta onnisti. Enkä toisaalta ole satavarma ovulaatiopäivästä, kun en sitä testannut.) 

Viiva vatsassasi päättyy napaan. / Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle.

Vauva potkii hillitysti. / Vauvan potkut ovat voimakkaita.
(Vauvan potkut vaihtelevat päivän aikana hillityistä voimakkaisiin, varsinkin iltaisin potkut ovat aika voimakkaita.)

Edellinenkin lapsesi on tyttö. / Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.

Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. / Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.

(Pahoinvointia ei ole ollut, mutta en ole kyllä hehkunut, vaan näyttänyt hyvin nuutuneelta.)

Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne. / Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.
(Aika stressaavaa oli kaikkine isoine muutoksineen.)

Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin. / Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.
(En ole huomannut eroa entiseen.)

Kätesi on aiempaa pehmeämmät. / Kätesi kuivuvat helposti. 
(Käteni kuivuvat muutenkin helposti, joten vaikea sanoa.)

Vauvasi sydämen syke on yli 140. / Vauvasi sydämen syke on alle 140.
(Sykkeet ovat olleet joka kerta yli 150.)

Olet normaalia kiukkuisempi. / Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
(Olen kyllä ollut yllättävän rauhallinen, mutta myös kiukustunut ihan pienistä asioista.)

Vauvasi hikottelee usein. / Vauvan isä lihoo odotusaikanasi. 
(Kumpaakaan en ole huomannut.)

Ikenet verestävät odotusaikanasi. / Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät. 

Tyttö-vastauksia: 10
Poika-vastauksia:  7
En osaa sanoa: 2 

Eli tämäkin testi "ennustaisi" ennemmin tyttöä.  

Mielenkiintoista parin viikon päästä nähdä rakenneultrassa, pitävätkö omat tyttöfiilikseni paikkansa vai tuleeko meille sittenkin poika.

18+0

Uusi viikko taas täynnä ja puoliväli lähestyy. Pikkuinen on nyt lauantain jälkeen potkinut joka päivä useita kertoja päivässä. Useimmiten tunnen liikkeet, kun istun tai makaan, ja varsinkin iltaisin pikkuinen potkii paljon. Tälläkin hetkellä tunnen pieniä potkuja. On niin ihanaa, kun pikkuinen ilmoittelee itsestään. Nyt V:kin on tuntenut pikkuisen potkut jo useampaan kertaan ja nähnyt mahani pomppivan pikkuisen potkinnasta. 

Kävimme eilen vaihtamassa automme isompaan ja perhemalliseen autoon. Nyt mahtuu sitten pikkuinen ja pikkuisen tavaratkin autoon, kun on farkku. Tänään kävimme viemässä vuokra-asuntomme irtisanomislapun vuokravälitysfirmalle ja selvittelimme muuttoon liittyviä asioita. Asiat etenevät vähitellen. Odotan muuttoa jo kovasti ja haluaisin jo päästä pakkaamaan tavaroita, vaikka se taitaakin olla vielä turhan aikaista, kun muuttoon on vielä melkein puolitoista kuukautta. Haluaisin myös jo päästä sisustamaan uutta asuntoa.

Pikkuisen pieniä potkuja

Uskoin, että pikkuisen liikkeiden tuntemiseen menisi varmasti vielä ainakin pari viikkoa, vaikka potkuja olen jo kovasti toivonut, mutta sitten tunsinkin lauantai-iltana (17+2) lyhyen ajan sisään viisi pientä hipaisua mahani oikealla puolella. Ensimmäisen kohdalla en varsinaisesti ajatellut, että se voisi olla pikkuisen liikkeitä, mutta kun hetken päästä tuli toinen samanlainen, jäin tarkkailemaan tuntemuksia, ja kohta hipaisuja tuli lisää. Tunne oli uskomaton, vaikka epäilinkin vielä, olivatko hipaisut todella pikkuisen aiheuttamia.

Sunnuntaiaamuna herättyäni jäin makaamaan sänkyyn paikoilleni keskittyen mahaani ja hetken päästä tunsin samanlaisia hipaisuja toisella puolella vatsaa. V:kin yritti tunnustella liikkeitä ja taisi tuntea yhden niistä, mutta useimmiten juuri silloin, kun V laittoi käden vatsalleni, pikkuinen lopetti potkintansa. Sunnuntaina tunsin hipaisuja myös myöhemmin päivällä juotuani anoppilassa kahvia ja illalla maatessani sohvalla. 

Nyt olen vähän väliä kuulostellut pikkuisen liikkeitä. Tuntuu uskomattomalta tuntea pikkuisen potkuja. Rakkaus läikehtii joka hipaisulla. Raskaus ja pikkuisen olemassaolo muuttuivat kertaheitolla paljon konkreettisemmiksi. Tuntuu ihanalta tietää, että siellä pikkuinen on ja liikkuu.

17+0 ja muutto edessä

17. viikko tuli jo eilen täyteen, mutta koska lähdimme eilen aamulla V:n kanssa laivalle, blogin päivittäminen jäi tälle päivälle. Nyt maha on alkanut näkyä selkeämmin aamusta lähtien ja se alkaa vähitellen näyttää enemmän raskausmahalta, vaikkakin edelleen pieneltä sellaiselta, mutta kuitenkin. Liikkeitä odotan tällä hetkellä kovasti, koska raskaus ei vieläkään tunnu niin konkreettiselta, vaikka maha on alkanut kasvaa.

Asuntorintamalla kuuluu hyvää. Löysimme ihanan rivitalokolmion, kauppakirja käydään allekirjoittamassa ensi viikolla ja muuttamaan pääsemme lokakuun lopussa. Asunossa ei tarvitse tehdä remonttia pitkään aikaan, tapettien vaihtoa ja seinien maalausta lukuunottamatta, ja niillekään ei heti tarvitse tehdä mitään. Niin ihanaa, että asunto löytyi näin helposti ja että pääsemme muuttamaan nopeasti. Nyt saan laitettua pikkuisen huoneen ja koko kodin valmiiksi hyvissä ajoin ennen syntymää.

Päätimme V:n kanssa, että rupeamme hankkimaan pikkuiselle tavaroita ja tarvittavia asioita vasta muuton jälkeen, niin meidän ei tarvitse turhaan edestakaisin niitä kanniskella. Haluaisin jo nyt käydä ostelemassa vaikka mitä, mutta yritän malttaa mieleni. Hypistelemässä olen kyllä käynyt vaatteita ja tarvikkeita. Mutta onneksi muuttoon ei ole enää kuin puolitoista kuukautta, ja sitten jo myös (toivottavasti) tiedämme kumpi on tulossa, niin tavaroiden ja vaatteiden osto helpottuu silläkin tavalla. Kuolasin laivalla ihanaa, pientä mekkoa, jossa oli kaksi dinosaurusta, mutta se jäi hyllyyn, koska emme vielä tiedä, onko pikkuinen tyttö vai poika. Tyttöfiilikseni ovat kyllä vahvistuneet koko ajan, mutta saa nähdä.

16+0, lomailua, 2. neuvola ja asuntoasioita

16+0 tuli tosiaan jo eilen täyteen, mutta olimme mökillä, niin en päässyt blogia eilen päivittämään. V otti tällä kertaa kuvan, kun sattui olemaan kerrankin kuvan ottamishetkellä paikalla. Lisäksi mökiltä ei kokovartalopeiliä löydy, niin kuvan itseottaminen ei olisi edes onnistunut.

V:llä alkoi viime viikon perjantaina loma ja loma on lähtenyt liikkeelle ohjelmarikkaana. Viikonloppuna olimme katsomassa Turun ralleja ja kävimme kansainvälisillä markkinoilla, maanantaina kävimme kertomassa raskausuutisista V:n mummille sekä kävimme illalla elokuvissa ja tiistaina lähdimme mökille. Oli kyllä mukavaa olla mökillä, varsinkin kun nyt tuli lämpimät kelit. Saunoimme, grillailimme ja nautimme auringosta. Tulimme jo kyllä eilen illalla kotiin, koska meillä oli tänään aamulla 2. neuvolakäynti. Myös viikonloppu on ohjelmaa täynnä, sillä huomenna lähdemme Tampereelle ystäviemme luo viettämään kesänlopettajaisia, ja sunnuntaina on äitini ja hänen miesystävänsä tuparit.

Tänään oli siis 2. neuvolakerta ja V oli taas mukana. Aikaisemmin otetut labratulokseni kirjattiin neuvolakorttiin, painoni ja verenpaineeni mitattiin ja lopuksi kuunneltiin pikkuisen sydänääniä. Kaikki oli hyvin, painoa oli tullut kahdessa kuukaudessa 1 kg lisää, mutta vielä kuitenkin jäätiin vähän alle 60 kg, verenpaine ja hemoglobiini olivat hyviä. Pikkuisen sydänäänet löytyivät nopeasti ja pikkuinen vielä kääntyi niin, että äänet kuuluivat paremmin. Sydämensyke oli 150 ja pikkuisen liikkeet olivat normaalit. Oli niin ihana kuulla taas sydänääniä, onnenkyyneleet tulivat silmiin. Seuraava neuvola on 21.10. raskausviikolla 23, mutta sitä ennen on rakenneultra 9.10..

Asuntoasiamme ovat nyt myös V:n loman ansiosta lähteneet etenemään. Kävimme tiistaina katsomassa V:n kaverin ja hänen vaimonsa rivarikolmiota, jonka he aikovat myydä. Asunto oli ihan kiva ja se on tällä hetkellä yksi vaihtoehdoistamme, mutta olemme katselleet myös muita asuntoja. V on tällä viikolla kysellyt eri pankeista lainoista, ja yksi lainatarjous on jo harkinnassa. Mukavinta oli nyt saada tietää, että lainaa voisi saada sen verran, että rivarikolmion voisi ostaa.

15+0, hyviä uutisia ja vajaa puoli vuotta laskettuun aikaan

Tällä viikolla on tullut pari hyvää uutista liittyen töihin ja opintoihini, mikä on tuonut aivan uudenlaista motivaatiota tähän syksyyn, ja innostuin jo suunnittelemaan tutkimusaihettani jatko-opintojen hakua varten sekä sovin tapaamisen professorin kanssa jatko-opinnoista keskustelemista varten. 

Raskaus jatkuu edelleen melko oireettomana, vain väsymys ja silmissä pimeneminen nopeasti noustessa vaivaavat ajoittain. Vaikka tuntuu, että maha ei ole paljoa vielä kasvanut, huomasin konkreettisesti, että muutosta mahan kasvussa on tapahtunut, kun vyö, jota olen ennen raskautta käyttänyt kolmannessa reiässä, meni enää juuri ja juuri ensimmäiseen reikään.  

Viime viikonloppu oli ihana, kun näin rakkaita ystäviä ja pääsin kertomaan pikkuisesta. Tajusin viikonloppuna, että laskettuun aikaan on jäljellä enää vajaa puoli vuotta, että vajaan puolen vuoden päästä pikkuinen voi olla jo syntynyt. Puoli vuotta tuntuu toisaalta todella pitkältä ajalta, mutta toisaalta taas todella lyhyeltä ajalta. Emme ole vielä ostaneet pikkuiselle oikeastaan mitään. Tiedän, että tässä on aikaa, mutta rupesin junassa palatessani kotiin tekemään aikani kuluksi hankintalistaa pikkuista varten. Tajusin, että meidän täytyy hommata aika paljon kaikennäköistä. 

Hankintoja enemmän aloin kuitenkin pohtia, että meidän pitää ruveta toimimaan asuntoasiamme suhteen, sillä olemme suunnitelleet tässä muuttoa ennen pikkuisen syntymistä, mutta emme ole vielä tehneet asian eteen mitään. Tajusinkin, että tässä pitäisi pikkuhiljaa ruveta toimimaan, jos todella aiomme muuttaa ennen pikkuisen syntymää ja saada kaiken valmiiksi. En nimittäin halua jättää muuttoa viimeisille kuukausille ja haluan saada kaiken paikoilleen ja kuntoon ennen kuin pikkuinen tuodaan kotiin. 

Asumme nyt vuokrakaksiossa, joka periaatteessa kävisi meille neliöiltään alkuun ihan hyvin pikkuisen synnyttyäkin, mutta täällä on todella vähän säilytystilaa, ja pikkuisen tavaroille ei oikeastaan ole tilaa. Olemmekin puhuneet, että ostaisimme rivarikolmion naapurikaupungista. Nyt pitäisi selvittää, paljonko voimme saada lainaa. V:llä alkaa huomenna loma, niin rupeamme varmaan selvittelemään asuntoasiaa.

14+0, loput kertomiset ja äitiysfarkut

Tuntuu edelleen käsittämättömältä, että olen oikeasti raskaana, vaikka olen pikkuisen nähnyt ultralla jo useampaan kertaan, kuullut sydänäänet, maha on alkanut vähän kasvaa ja olemme kertoneet raskaudesta. Odotankin todella paljon vauvan liikkeitä ja mahan kasvamista kunnolla, että raskaudesta tulisi vielä konkreettisempaa ja näkyvämpää. Nyt on jotenkin sellainen välitilaolo, olen raskaana, mutta se ei vielä kunnolla näy tai tunnu. Tähän olotilaan on varmasti vaikuttanut myös se, että minulla on ollut todella vähän raskausoireita, mistä olen kyllä toisaalta onnellinen. 

 

Kerroimme viikonloppuna raskaudesta V:n perheelle ja minun veljelleni. Kerroimme ensin V:n äidille ja tämän miehelle raskaudesta käydessämme heidän luonaan vierailulla. Ei mennyt kauaa, kun jo melkein koko V:n suku tiesi raskaudesta, sillä V:n äiti rupesi saman tien soittelemaan uutista eteenpäin, niin iloinen hän pikkuisesta oli. V:n äiti ja hänen miehensä eivät olleet arvanneet mitään, vaikka olen tässä kesän aikana kieltäytynyt alkoholista monta kertaa. Vain V:n sisko oli pohtinut häissä, että saattaisin olla raskaana. Kotiin päästyämme soitin veljelleni, joka asuu eri paikkakunnalla. Hän oli hyvin iloinen enoksi tulemisesta. Ihanaa, kun ihmiset tietävät nyt raskaudesta, eikä tarvitse enää salailla.

Kävimme tänään äitini kanssa ostamassa minulle äitiysfarkut, sillä vanhat farkkuni alkoivat jo ikävästi puristaa mahaa. Ajoitus oli täydellinen, sillä huomenna lähden Tampereelle tapaamaan ystäviäni ja kahden tunnin istumisesta junassa vanhojen housujeni kanssa ei olisi tullut mitään. Muita äitiysvaatteita en ole ajatellut ostaa ainakaan tällä hetkellä. Ihanaa päästä huomenna tapaamaan rakkaita ystäviä!

13+0, uutisen kertomista ja vauvanvaatteita

Yksi viikko taas täynnä. Päätin jatkaa viikkojen laskemista oman laskutapani mukaan, sillä pikkuinen vastasi ultrassa aika lailla omia laskujani. Tänä aamuna kuvaa ottaessani huomasin, että maha on oikeasti vähän pyöristynyt.

  
Kävimme eilen V:n kanssa kertomassa isälleni raskaudesta. Uutisen kertominen tuntui ensin vaikealta pitkän salailun jälkeen, ja oikean tavan ja tilanteen löytäminen oli hankalaa. Istuimme kahvipöydässä yli puolituntia ennen kuin sain sanottua, että isästäni tulee vaari. Uutinen tuli isälleni täytenä yllätyksenä, sillä emme olleet hänelle mitään yrittämisestä puhuneet, mutta todella iloinen ja onnellinen hän oli asiasta. Isäni lähetti minulle vielä viestin, kun olin jo kotimatkalla, että hän oli kuulemma itkenyt ilosta ja onnesta lähdettyäni, niin hyviä uutiset olivat olleet.

V lähti isäni luota aikaisemmin töihin, mutta minä jäin sinne katselemaan äitini säästämiä minun ja sisarusteni vanhoja vauvanvaatteita. Vaatteita oli todella paljon, mistä yllätyin iloisesti. Pieniä kokoja (50-70) oli todella paljon, varsinkin potkuhousuja, kietaisupaitoja ja haalareita löytyi useita, mutta isompia kokoja oli vain vähän. Osa vaatteiden väreistä ja kuoseista olivat aika retroja, 80- ja 90-luvulta kun ovat, mutta ne kelpaavat minulle hyvin, sillä niiden käyttöikä on loppujen lopuksi niin lyhyt. Jätin vaatteet isäni varastoon odottamaan, sillä meille ne eivät vielä mahdu säilytykseen. Varastoon jäi myös vanhoja leluja ja satukirjoja vauvaa odottamaan.  

Kun pääsin isäni luota kotiin, postissa oli tullut seulontojen tulokset, ja tutkimuksissa ei ollut onneksi todettu lisääntynyttä riskiä Downin oireyhtymään. Tänään soitin neuvolaan muista verikokeiden tuloksista, ja kaikki oli niissäkin hyvin. Helpottavaa, että kaikki on tällä hetkellä hyvin. Nyt voi taas vähän rauhallisemmin mielin odotella pikkuisen kasvamista.