11+0

Taas uusi viikko täynnä. Enää vajaa kaksi viikkoa nt-ultraan. Väsymys jatkuu edelleen, muuten olo on ollut oireeton.

Viime viikonlopun häät menivät mukavasti, vaikka oli todella kuuma ja ampiaiset kiusasivat. Suurin osa V:n sukulaisista ei kyseenalaistanut migreeniselitystäni, mutta V:n sisko tiukkasi leikillisesti, että olenko raskaana. En kyllä usko, että hän tosissaan luuli, että olen raskaana. Mielenkiintoista nähdä ihmisten reaktiot sitten, kun parin viikon päästä kerromme raskaudesta. Häävihjailuja ja kyselyjä siitä, koska menemme naimisiin, tuli melkein jokaiselta sukulaiselta. Meillä ei onneksi ole mikään kiire naimisiin, eli häitä saavat vielä odotella.

V lähtee huomenna poikien kanssa koko viikonlopuksi katsomaan ralleja Jyväskylään. Minulla ei ole viikonlopulle vielä muita suunnitelmia kuin lauantaina äitini luokse syömään meneminen. Jotain kivaa pitäisi kyllä keksiä. Tällaisina hetkinä kaipaan ystäviäni kotipaikkakunnalla ja aikaa, jolloin pystyin vain soittamaan, että tehdäänkö jotain. Nyt näkeminen vaatii suunnittelua, aikatauluja ja reissaamista. Täällä, uudella paikkakunnalla, minulla ei ole sellaisia ystäviä, joille voisin samalla tavalla soittaa, nyt kun siskonikin on ulkomailla. Mutta enköhän minä jotain tekemistä keksi.

10+0, häät ja väsymys

Eilen tuli 10+0 täyteen. Nyt ollaan jo kaksinumeroisissa luvuissa. :) Toisaalta aika tuntuu menevän hitaasti, toisaalta todella nopeasti. Otin eilen aamulla kuvan mahasta, mutta en vain saanut sitä laitettua blogiin. Aamuisin ei vieläkään mitään suurta muutosta mahassa näy, ehkä vähän pyöristymistä, mutta iltaisin turvotuksen takia maha näyttää todella isolta. V on alkanut sanoa mahaani pömppikseksi, ja siltä se kyllä iltaisin näyttääkin.

Häät menivät viime viikonloppuna hyvin, ja kaikki sujui aikalailla suunnitelmien mukaan. Olin vain aivan poikki sunnuntaina kun pääsimme kotiin. Kolmen päivän hääurakka valmisteluineen, juhlapaikan koristeluineen ja siivouksineen sekä kaasona olo oli yllättävän rankkaa. Nukahdin kotona melkein samantien sohvalle, ja illalla menimme nukkumaan jo yhdeksältä. Tämä viikko on muutenkin mennyt aika väsyneissä merkeissä. Tuntuu, että helle on vienyt kaikki voimat, enkä ole jaksanut tehdä oikeastaan yhtään mitään. Keskiviikkona jaksoimme kuitenkin käydä V:n kanssa rannalla.

Tällä viikolla minulla on ollut välillä hieman etovaa oloa, varsinkin syömisen jälkeen. Minua ei ole oksettanut, mutta on ollut vähän paha olo. Onneksi paha olo ei ole yleensä kestänyt kuin hetken. Tällä hetkellä parhaimmalta maistuu varrasleipä voin ja juuston kanssa. Voisin syödä sitä vaikka kuinka paljon. Myös viinirypäleet ovat maistuneet. Olen kyllä himoinnut muitakin ruokia, mutta kun olen saanut niitä, ne eivät olekaan enää maistuneet niin hyvältä.

Huomenna menemme V:n serkun häihin. Siellä saan onneksi olla pelkästään vieraan roolissa. Pohdimme eilen raskaudesta kertomista V:n perheelle ennen häitä, ettei tarvitsisi keksiä tekosyytä, miksi en juo, mutta odotamme varmaan kuitenkin nt-ultraan. Käytän luultavasti migreenilääkkeitä tekosyynä juomattomuuteeni, niiden kanssa kun ei saa juoda. Viime viikonlopun häissä minulla oli mukamas antibioottikuuri. Eräs kaveripariskunta oli hääparilta jo aiemmin kysellyt, että olenko raskaana, kun en ollut aiemmassa illanvietossa juonut mitään. Paras kaverini oli kuitenkin pitänyt salaisuutemme ja selittänyt jotain tekosyyksi. Kuulevat sitten nt-ultran jälkeen, että olivat oikeassa.

Kävin tänään labrassa viemässä virtsanäytteen ja antamassa verinäytteen seulontoja varten. Kohta lähdemme V:n kanssa mökille. Ihana päästä mökille saunomaan ja uimaan.

9+0 ja verinen vuoto

Taas yksi viikko täynnä ja tämän aamun mahakuva otettu.

Kulunut viikko on ollut todella stressaava, olen viimeistellyt ystäväni häiden hääohjelmaa ja kirjoittanut puhetta loppuun, mutta suuremman stressin aiheutti viime viikon torstaina alkanut verinen vuoto. 

Tiesin, että seksin jälkeen ja varsinkin silloin, kun kuukautisten pitäisi olla, voi tulla vähän verta, koska limakalvot ovat hauraammat. Verinen vuoto kuitenkin pelästytti. Sitä ei tullut paljon, lähinnä pyyhittäessä ja se oli vaaleanpunaista. Oman lisänsä asiaan toi kuitenkin järkyttävä alaselkäkipu, joka säteili myös ajoittain alavatsaan (selkäni on kyllä temppuillut jo ennen raskautta). Soitin perjantaina neuvolaan, ja neuvolatäti sanoi, että ei ole syytä huoleen, jos vuoto ei runsastu tai kivut eivät voimistu. Menin kuitenkin lukemaan keskustelupalstoja (mitä ei ikinä pitäisi tehdä), ja aloin pelätä keskenmenoa. Itkukin tuli, enkä saanut nukuttua, kun stressasin asiaa.

En ollut osannut pelätä keskenmenoa tai lapsen menettämistä ennen tuota vuotoa. Olin ollut niin onnellinen ja huumassa siitä, että olin raskaana ja että meille oli tulossa vauva, etten ollut edes ajatellut, että jotain pahaa voisi tapahtua. Viikonloppu oli aivan kamala, kun en sitten pystynyt ajattelemaan mitään muuta.

Vuoto jatkui perjantaina, lauantaina sitä tuli vain vähän illalla ja sunnuntaina ei tullut enää mitään ja selkäkipukin alkoi hellittää. Ehdin jo huokaista hepotuksesta. Vuoto kuitenkin jatkui maanantaina iltapäivällä, ja sitä tuli vähän enemmän, nyt sitä tuli jo pari kertaa siteeseenkin, ei pelkästään pyyhittäessä. Kipuja minulla ei ollut, paitsi ajoittaisia nippailuja kohdun kohdalla. Soitin tiistaina neuvolaan, kun verinen vuoto jatkui edelleen, ja onneksi sain keskiviikolle ajan lääkärille ultrattavaksi. En olisi enää kestänyt, jos en olisi saanut tietää, onko kaikki hyvin vai ei.

V tuli mukaan ultraan. Ennen ultraa ehdin jo pelätä pahinta, vaikka toisaalta juuri ennen ultraa minulle tuli voimakas tunne siitä, että kaikki on hyvin. Ultrassa kaikki olikin sitten loppujen lopuksi hyvin. Siellä pikkuinen oli ja oli kasvanut huimasti varhaisultrasta, pikkuinen ei enää näyttänyt riisinjyvältä vaan jo hieman enemmän vauvalta. Kuulimme myös ensimmäistä kertaa pikkuisen sydänäänet, jotka hakkasivat vimmatusti. Itku tuli helpotuksesta.  

Lääkäri oli aika tyly, eikä puhunut paljoa, mutta sanoi, että vuoto luultavasti johtuu siitä, että istukkani on niin alhaalla, mikä aiheuttaa vuotoa. Tämä on kuulemma normaalia ja melko yleistä. Hän myös sanoi, että nt-ultrassa katsotaan sitten tilannetta tarkemmin. Helpotus oli todella suuri, kun saimme tietää, että pikkuisella on kaikki hyvin.

Nyt pystyn taas keskittymään ystäväni häiden järjestelyihin. Huomenna lähdemme V:n kanssa ajelemaan hääpaikkakunnalle ja lauantaina juhlitaan.   

8+0 ja 1. neuvolakäynti

Taas yksi viikko täynnä, pikkuinen kasvaa ja tässä tämän aamun mahakuva. Turvotus tuntuu tällä viikolla vähentyneen verrattuna viime viikkoon. Oireita ei ole nyt ollut muutenkaan, väsymys on vähentynyt, eikä mitään uutta ole ilmennyt.

Meillä oli eilen 1. neuvola. V tuli mukaani sinne, ja sanoi sen jälkeen, että aikoo tulla jatkossakin käynneille, jos ajat sopivat työaikoihin. Käynti oli pelkkää keskutelua sairaanhoitajan kanssa, minkä tiesin jo etukäteen. Neuvolatätimme vaikutti mukavalta. Keskustelimme meidän terveydentilasta, terveystottumuksista, ruokavaliosta ja liikunnasta, ja neuvolatäti antoi aiheisiin liittyen meille erilaisia lippuja ja lappuja. Meillä ei onneksi ole kummallakaan itsellä tai suvussa mitään sairauksia tai perinnollisiä sairauksia, paitsi minulla kohonnut riski saada veritulppa. 

Neuvolatäti laski lasketun ajan ja raskausviikot kuukautisteni mukaan, jonka mukaan eilen olisi ollut 7+3. Koska meillä ei ollut paperia varhaisultrasta (en edes tajunnut, että sellaisen olisi voinut pyytää), neuvolakorttiin merkittiin nuo viikot ja lasketuksi ajaksi 22.2.2015. Pidän edelleen kuitenkin kiinni omasta laskutavastani ainakin nt-ultraan asti, sillä varhaisultrassa pikkuinen vastasi omia laskelmiani, eli tänään on 8+0. 

Minulta mitattiin paino, mikä ei ole vielä oikeastaan noussut ollenkaan. Meillä ei ole kotona vaakaa, ja olen itseni viimeksi punninnut kesäkuun alussa vanhempieni luona, ja silloin paino oli aika samoissa lukemissa. Minulta katsottiin verenpaine, mikä oli hyvä, joskin vähän alhainen. Neuvolatäti varoitteli sen takia nopeasti nousemisesta. Olen jo ennen raskautta huomannut, että silmissä pimenee aika helposti, jos nousee liian nopeasti ylös.

Meille varattiin aika nt-ultraan, joka on 12.8., jolloin viikkoja on 12+5. Tuntuu, että siihen on vielä ikuisuus, kärsimätön ihminen kun olen. Mutta ei auta muuta kuin odotella. Päätimme V:n kanssa, että haluamme osallistua sikiöseulontoihin. Niitä varten käyn antamassa verinäytteen parin viikon päästä. Meille varattiin myös seuraava neuvolakäynti, joka on sitten vasta 5.9..

7+0

Tämän viikon mahakuva. 

Kertomista ja jatkuvaa nälkää

Kerroin maanantai-iltana pikkusiskolleni raskaudesta skypen välityksellä. Pikkusiskoni on ulkomailla töissä kesän ja palaa syksyllä takaisin Suomeen. Siskoni tiesi yrityksestämme, ja olemme tässä viestitelleet kuulumisia, mutta halusin kertoa hänelle itse uutisesta niin, että näen hänen reaktionsa. Maanantaina hänellä oli vihdoista viimein aikaa jutella skypessä. Hän oli todella riemuissaan siitä, että hänestä tulee täti. Ei meinannut hihkumisesta ja hymyilemisestä tulla loppua, ja sitten meinasivat ilonkyyneleetkin jo tulla.

Nyt olen kertonut raskaudesta niille ihmisille, joille halusin kertoa heti alkuraskaudesta, niille, joille kerron muutenkin tärkeistä asioistani. Olen miettinyt kertomista siltä kannalta, että kerron raskaudesta jo nyt niille, joille kertoisin myös silloin, jos raskaus menisi kesken. Muille kerromme vasta nt-ultran jälkeen. V ei ole halunnut vielä kertoa kenellekään, mutta häntä ei ole haitannut, että minä olen kertonut parhaalle ystävälleni, äidilleni ja siskolleni. Nyt vain sitten odotellaan.

Olen huomannut, että minulla tuntuu nykyään olevan koko ajan nälkä. Ennen olen tottunut syömään 3-4 tunnin välein, mutta nyt tuntuu, että pitäisi syödä kahden tunnin välein. Olen myös huomannut syöväni määrällisesti enemmän, sillä entiset annoskoot eivät tunnu riittävän. Onneksi olen kuitenkin pääasiassa syönyt terveellisesti. Vähän kuitenkin pelottaa, että mihin paino nousee tällä uudella ruokahalulla. :D

6+6