Kulunut viikko on ollut todella stressaava, olen viimeistellyt ystäväni häiden hääohjelmaa ja kirjoittanut puhetta loppuun, mutta suuremman stressin aiheutti viime viikon torstaina alkanut verinen vuoto.
Tiesin, että seksin jälkeen ja varsinkin silloin, kun kuukautisten pitäisi olla, voi tulla vähän verta, koska limakalvot ovat hauraammat. Verinen vuoto kuitenkin pelästytti. Sitä ei tullut paljon, lähinnä pyyhittäessä ja se oli vaaleanpunaista. Oman lisänsä asiaan toi kuitenkin järkyttävä alaselkäkipu, joka säteili myös ajoittain alavatsaan (selkäni on kyllä temppuillut jo ennen raskautta). Soitin perjantaina neuvolaan, ja neuvolatäti sanoi, että ei ole syytä huoleen, jos vuoto ei runsastu tai kivut eivät voimistu. Menin kuitenkin lukemaan keskustelupalstoja (mitä ei ikinä pitäisi tehdä), ja aloin pelätä keskenmenoa. Itkukin tuli, enkä saanut nukuttua, kun stressasin asiaa.
En ollut osannut pelätä keskenmenoa tai lapsen menettämistä ennen tuota vuotoa. Olin ollut niin onnellinen ja huumassa siitä, että olin raskaana ja että meille oli tulossa vauva, etten ollut edes ajatellut, että jotain pahaa voisi tapahtua. Viikonloppu oli aivan kamala, kun en sitten pystynyt ajattelemaan mitään muuta.
Vuoto jatkui perjantaina, lauantaina sitä tuli vain vähän illalla ja sunnuntaina ei tullut enää mitään ja selkäkipukin alkoi hellittää. Ehdin jo huokaista hepotuksesta. Vuoto kuitenkin jatkui maanantaina iltapäivällä, ja sitä tuli vähän enemmän, nyt sitä tuli jo pari kertaa siteeseenkin, ei pelkästään pyyhittäessä. Kipuja minulla ei ollut, paitsi ajoittaisia nippailuja kohdun kohdalla. Soitin tiistaina neuvolaan, kun verinen vuoto jatkui edelleen, ja onneksi sain keskiviikolle ajan lääkärille ultrattavaksi. En olisi enää kestänyt, jos en olisi saanut tietää, onko kaikki hyvin vai ei.
V tuli mukaan ultraan. Ennen ultraa ehdin jo pelätä pahinta, vaikka toisaalta juuri ennen ultraa minulle tuli voimakas tunne siitä, että kaikki on hyvin. Ultrassa kaikki olikin sitten loppujen lopuksi hyvin. Siellä pikkuinen oli ja oli kasvanut huimasti varhaisultrasta, pikkuinen ei enää näyttänyt riisinjyvältä vaan jo hieman enemmän vauvalta. Kuulimme myös ensimmäistä kertaa pikkuisen sydänäänet, jotka hakkasivat vimmatusti. Itku tuli helpotuksesta.
Lääkäri oli aika tyly, eikä puhunut paljoa, mutta sanoi, että vuoto luultavasti johtuu siitä, että istukkani on niin alhaalla, mikä aiheuttaa vuotoa. Tämä on kuulemma normaalia ja melko yleistä. Hän myös sanoi, että nt-ultrassa katsotaan sitten tilannetta tarkemmin. Helpotus oli todella suuri, kun saimme tietää, että pikkuisella on kaikki hyvin.
Nyt pystyn taas keskittymään ystäväni häiden järjestelyihin. Huomenna lähdemme V:n kanssa ajelemaan hääpaikkakunnalle ja lauantaina juhlitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti