Sivut

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

40+0, jotain voisi pikkuhiljaa alkaa tapahtua

22.2.2015, laskettu aika, päivä, jota on odotettu, on nyt täällä. Mitään ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut. Oma arvaukseni, että Pikkuinen olisi syntynyt eilen, ei osunut kohdalleen. Nyt alkaa kärsimättömyys pikkuhiljaa tulla esiin, vaikka tiedän, että tässä voi vielä mennä vajaa pari viikkoa. Jos mitään ei nyt ala tapahtua, käynnistys on sitten perjantaina 6.3., jolloin viikkoja on 41+5. On sinänsä mukava tietää, koska Pikkuinen viimeistään tulee, mutta toivon kyllä, että Pikkuinen päättäisi tulla ennen sitä.

Tällä viikolla minulla on ollut paljon energisempi olo kuin viime viikolla. Harjoitussupistuksia on ollut enemmän, ja menkkamaista kipua alavatsalla ja -selällä on ollut melkein joka päivä vaihtelevasti, mutta ei sitten muuta. Olen odotellut kunnon supistuksia, mutta niitä ei ole tullut. Olen nyt joutunut ravaamaan vessassa paljon useammin Pikkuisen painaessa rakkoa. Pikkuinen on möyrinyt ja rymynnyt pienentyvässä tilassaan entiseen malliin. Toivottavasti tänä aamuna otettu mahakuva olisi viimeinen mahakuva, jonka otin tässä raskaudessa.


Meillä oli torstaina neuvola, missä kaikki oli aika lailla samalla mallilla kuin aikaisemmalla käynnillä eli kaikki oli edelleen hyvin niin minulla kuin Pikkuisella. Kohdunpohjan korkeus ei ollut kasvanut eli alaspäin on Pikkuisen suunta. Minulle on painoa nyt tullut koko raskauden aikana noin 10 kiloa. Ensi viikon keskiviikoksi on vielä sovittuna neuvola, jolloin sitten varataan aika käynnistykseen, jos tässä ei nyt ennen sitä tapahdu jotain.

Kokeilimme V:n kanssa huvin vuoksi perjantaina ja lauantaina eri kotikonsteja synnytyksen käynnistämiseksi, mutta niistä ei pahemmin ollut mitään hyötyä. Perinteiset 3 S:ää eli seksi, sauna ja siivoaminen eivät saaneet aikaiseksi kuin pari harjoitussupistusta. Tulisesta ruuastakaan ei ollut mitään apua. Pikkuinen ei ole selvästi vielä valmis tulemaan ulos. Eikä meillä nyt mikään hätä ole. Pikkuinen saa tulla sitten, kun on valmis siihen. Mutta toivon kyllä, että jotain alkaisi pikkuhiljaa tapahtua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti